Mitä tarkoittaa tasa-arvoinen parisuhde?

Käsi kädessä

Tasa-arvoisen parisuhteen idea elää vahvana monen alttarille astelevan pariskunnan mielessä, mutta mistä johtuu, että viimeistään lasten saamisen jälkeen parisuhde usein ajautuu perinteisille uomille? Vaikka toista olisi sovittu, kokee moni nainen vastuun kodista, lapsista, ruokahuollosta ja kaikesta muustakin arkeen liittyvästä kaatuvan päälleen. Kotityöt aiheuttavat jatkuvia riitoja, ja pahimmillaan parisuhde alkaa muistuttaa vankilaa. Lopulta ei nähdä muuta vaihtoehtoa kuin avioero ja lakiasiaintoimisto.

Rakentava riitely puhdistaa ilmaa

Parisuhdeterapia

Riitoja ei sinänsä pidä pelätä, sillä kiivaskin riitely voi puhdistaa ilmaa. Riitely- tai väittelytaitoja kannattaakin opetella, sillä syyttely ja syyllistäminen ei vahvista parisuhdetta. Jos ristiriitoja alkaa olla enemmän ja enemmän, voi apua välien selvittelyyn hakea esimerkiksi parisuhdeterapiasta tai seurakuntien järjestämästä maksuttomasta perheneuvonnasta. Seurakunnat palvelevat myös evankelisluterilaiseen kirkkoon kuulumattomia pariskuntia, ja perheneuvojia sitoo vaitiolovelvollisuus. Omista tunteista puhuminen kannattaa, vaikka se tuntuisi vaikealta. Terapia tai perheneuvonta ei kuitenkaan auta, jos molemmat eivät ole sitoutuneet suhteeseen ja sen eteen toimimiseen. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, varsinkaan jos siihen kuuluu väkivaltaa.

Väkivaltaiseen käyttäytymiseen tosin voi hakea ja saada apua. Apua tarvitsee ehdottomasti myös väkivaltaisesta käyttäytymisestä kärsivä puoliso. Väkivalta on toisen alistamista ja vallan väärinkäyttöä. Väkivalta tarkoittaa muutakin kuin lyömistä ja tönimistä, sillä myös henkinen väkivalta on tuomittavaa. Henkinen väkivalta, esimerkiksi toisen nimittely ja vähättely, jättää pysyvät jäljet. Puhutaan myös taloudellisesta ja hengellisestä väkivallasta. Taloudellinen väkivalta parisuhteessa tarkoittaa sitä, että puoliso kontrolloi sitä, miten toinen käyttää omaa rahaansa ja omaa omaisuuttaan. Alistettu osapuoli voi joutua jatkuvasti selvittelemään ja perustelemaan rahankäyttöään, tai joutuu esimerkiksi huolehtimaan yhteisiksi tarkoitetuista kuluista. Alistava osapuoli saattaa käyttää toisen rahoja ilman lupaa tai painostaa toista ottamaan velkaa. Taloudelliseen väkivaltaan saattaa liittyä myös työssä käynnin estämistä tai esimerkiksi omaisuuden tuhoamista. Hengellinen väkivalta on vaikeasti määriteltävissä, koska kokemus siitä on täysin subjektiivinen. Hengelliseksi väkivallaksi luetaan kaikki keinot, joilla pyritään nujertamaan henkilön omat ajatukset uskonnon perusteella. Hengelliseen väkivaltaan voi liittyä toisen maailman- ja elämänkatsomuksen väheksyntää ja tuomitsemista. Alistavan osapuolen näkemys uskonnosta ja elämästä ylipäätään näyttäytyy ainoana oikeana vaihtoehtona, eikä sitä ole lupa kyseenalaistaa. Alistavan osapuolen laatimat säännöt ulottuvat puolison ulkonäköön, ihmissuhteisiin ja harrastuksiin, mutta voivat rajoittaa myös tämän oikeutta omaan ruumiiseensa ja hyvinvointiinsa.

Miten jakaa kotityöt tasapuolisesti?

Parisuhde on vakaalla pohjalla, kun kummallakin on hyvä olla suhteessa ja vuorovaikutus toimii. Toisen kunnioittaminen ja yhteisistä sopimuksista kiinni pitäminen on tärkeämpää kuin imurointivuorojen merkitseminen kalenteriin. Kalenterimerkinnät voivat tietenkin toimia sellaisessa tilanteessa, että halutaan pitää tarkasti kirjaa siitä, että molemmat tekevät kotitöitä minuutilleen yhtä paljon, mutta pidemmän päälle tällainen voi alkaa tuntua ahdistavalta. Myös kotitöiden kontrolloiminen on alistamista, ja tilanteessa, missä toinen alistaa ja toinen alistuu, ei ole kyse tasa-arvosta. Jos miehet kokevat, etteivät osaa tehdä kotitöitä naisen vaatimalla tavalla, ei ole ihme, jos ikkunan pesu tai ruoanlaitto ei nappaa. Lopulta vastuu kotitöistä jää kokonaan naisen vastuulle, ja mies vain ”auttaa” kotitöissä, vaikka tasa-arvoisessa parisuhteessa myös mies hoitaa osuutensa kotitöiden organisoinnista ja koordinoinnista.

Viimeistään lasten saamisen jälkeen naiset alkavat kuitenkin yleensä ottamaan enemmän vastuuta kodista kuin miehet. Päävastuu lapsista tuntuu jäävän äidille myös äitiysloman ja imettämisen lopettamisen jälkeen. Tästä kärsivät tutkimusten mukaan usein myös miehet, jotka kokevat jäävänsä toissijaisen vanhemman rooliin. Osasyy tähän on kulttuurissamme, missä esimerkiksi lasta aktiivisesti hoitava ja isyyslomalle jäävä mies on vielä suhteellisen uusi käsite. Roolit perheessä ovat menneet jo kauan siten, että isän on elätettävä perhe ja äidin hoidettava arjen pyörittäminen – tätä ajatusmallia on vaikea haastaa. Ratkaisu tilanteeseen voi löytyä perhevapaasysteemin uudistamisesta, tai asennemuutoksesta. Puolisoiden kannattaakin miettiä tarkkaan, miten lastenhoitovastuu jaetaan, jotta kumpikaan ei tuntisi tulevansa kohdelluksi epäreilusti. Kotitöistäkin on hyvä keskustella rakentavasti ja löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Onko se sitten se, että molemmat siivoavat vuoroviikoin tai se, että siistimpi osapuoli laskee vaatimuksiaan ja antaa toisen suoriutua omalla tavallaan? Ainahan siivousintoilija ei ole se nainen, sekin on otettava huomioon. Yksi ratkaisu voi olla siivouspalvelujen osto, jolloin imurointivuoroista ei tarvitse keskustella lainkaan.