Miksi miesten ja naisten määrässä on muodostunut eroja eri ammattiryhmissä?

Euroopan unioni

Jo lapsikin osaa (vieläkin) luokitella tietyt ammatit “miesten” ja toiset “naisten” töiksi, vaikka Suomi voidaankin luokitella maailmanlaajuisesti katsoen suhteellisen tasa-­arvoiseksi maaksi. Toisaalta Suomi on EU­ maiden kärkijoukossa ammattialojen miesten ja naisten töihin jakamisen osalta. Mistä nämä sukupuolten väliset erot johtuvat? Käsittelen tässä artikkelissa historiallisia, kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka ovat johtaneet nyky­Suomessa havaittavaan ammattiryhmien väliseen sukupuolijakaumaan.

Eräs kulttuurin suuri osatekijä ja “rakennuspalikka” ovat myytit: niillä kasvatetaan seuraavaa sukupolvea ja niiden avulla perustellaan päätöksiä ja legitimoidaan vallitsevaa järjestystä. Myyttejä muuttamalla tai murtamalla voidaan muuttaa yhteiskunnallisen kehityksen suuntaa. Tietyissä tilanteissa myyttien murtaminen on jopa ainoa keino haluamansa muutoksen saavuttamiseksi. Tällaisia myyttejä ovat esimerkiksi juuri sukupuolten eroja ylikorostavat käsitykset tai homoseksuaalisuuden luonnottomuudeksi mieltäminen.

Johtajien joukossa oli 2009 edelleen 65 % miehiä. Ovatko miehet luontaisesti parempia johtamaan kuin naiset? En usko, että ero selittyy sillä. Erot molempien ryhmien sisällä lienevät suurempia, kuin erot niiden välillä. On miehiä, jotka soveltuvat johtotehtäviin, mutta niin on naisiakin. Lisäksi niin naiset kuin miehetkin voivat oppia niin johtamista kuin muitakin taitoja. Mistä tulee siis myytti vahvasta miesjohtajasta?

Perinteisesti nainen on ollut kotona lasten kanssa pysyvä ja kotityöt hoitava osapuoli, kun taas miehet ovat olleet pellolla hankkimassa elantoa tai istuneet kaupungin raadissa päättämässä yhteisistä asioista. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nykyään miehetkin voisivat hoitaa tehtäviä, jotka ovat olleet ennen naisten velvollisuuksia.

Lue lisää: MIksi naiset tienaavat yhä vähemmän kuin miehet? 

On olemassa monia tilastoja miesten ja naisten määrien eroista eri ammattiryhmissä, mutta tilastot eivät kerro syitä siihen, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Yksi syy voi olla edellä mainittu historiallinen työnjako, jossa naiset hoitavat kotityöt ja miehet kodin ulkopuoliset työt, mutta asia ei luonnollisesti ole aivan niin yksinkertainen. On oltava muitakin syitä, sillä muissa kulttuureissa jako voi olla hyvinkin erilainen. Osa syistä on luultavasti niin syvissä kulttuurin kerrostumissa, että niihin ei pääse käsiksi tieteen keinoin, sillä kirjoitettuja todisteita ei ole. Selvää on, että erilaiset kulttuurit ja yhteiskunnat valitsevat tai päätyvät eri teille – joka suhteessa.

Euroopan parlamentti

Osa ammattiryhmien eriytymisestä miesten ja naisten aloihin on myös selitettävissä sillä, että naiset itse valitsevat tiettyjä ammatteja jo opiskeluvaiheessa. Esimerkiksi insinööreiksi opiskelee selvästi vähemmän naisia kuin miehiä. Kysymys kuuluu jälleen: miksi? Miksi matemaattis­ luonnontieteelliset alat vaikuttavat olevan naisille vähemmän houkuttelevia kuin miehille?

Syyt voivat löytyä taas menneisyydestä: lähimenneisyydessä tytöille on opetettu (tai he ovat oppineet sosialisaation kautta), että matikka on poikien vahvuus, ei heidän. Näin on vuorostaan käynyt, koska miehiä on historiallisesti pidetty loogisempina kuin naisia – ja kun ihminen uskoo hänestä esitetyt ennakkoluulot, hän mukautuu niihin. Toisaalta myös hyvin perinteisillä lääketieteen aloilla löytyy paljon naistyöntekijöitä. Esimerkiksi hammaslääkärit tuntuvat olevan ammattiryhmä, joka vetää naisia vahvasti puoleensa. Liekkö syynä hampaiden valkaisun kaltaiset palvelut, vai mikä..

Toinen syy on lasten saaminen: synnyttäessään naiset menettävät aikaa ja jäävät paitsi työkokemuksesta, eivätkä voi näin ollen edetä urallaan yhtä hyvin kuin lapsettomat naiset tai miehet. Lisäksi äitien urakehitys on äitiysloman jälkeenkin jostakin syystä suhteessa heikompaa kuin muiden naisten.

Ammattiryhmien eriytyminen naisten ja miesten aloiksi on haastava ja monimutkainen kysymys, kuten muutkin tasa­arvoon liittyvät epäkohdat yhteiskunnassa. Tasa-­arvon toteutumiseksi on tehty työtä jo vuosikymmeniä, mutta luulen, että urakkaa riittää vielä tuleviksikin vuosikymmeniksi. Meidän on ymmärrettävä epätasa­arvon historia ja juuret, jotta onnistuisimme siinä.

Kuinka tasa­arvon tulisi ilmetä kouluissa nykypäivänä?

Kysymys tasa-­arvon toteutumisesta yhteiskunnan eri osa­alueilla lienee yksi suurista nykyajan peruskysymyksistä. Koulut eivät ole poikkeus tässä suhteessa ja tasa­arvolakia on tarkastettu vuoden 2015 alussa siten, että suunnitelmalliseen ja määrätietoiseen tasa­arvotyöhön velvoittavat pykälät koskevat nyt myös perusopetusta. Tasa­arvotyö ei ole helppoa, kuten koulujen tasa­arvo­ oppaasta noussut kohu osoittaa. Paras keino tasa­arvon edistämiseksi on tiedon jakaminen ja niinpä olen koonnut tähän artikkeliin Tasa­arvovaltuutetun sekä Tasa­arvoasiain neuvottelukunnan (TANE) tavoitteita ja ohjeita sekä muuta tietoa tasa­arvon toteuttamisesta kouluissa. Toivotan informatiivisia lukuhetkiä!

Nykyään kouluissa on tasa-arvoisempaa

Erittäin hyvää tietoa liittyen tasa-arvoisuuteen Suomessa löydät tilastokeskuksen sivuilta. Siellä päivitetään tietoa usean siitä, miten tasa-arvo kehittyy Suomessa. Lue täältä lisää:
https://tilastokeskus.fi/tup/tasaarvo/index.html

Tasa­arvosta puhuminen on tärkeää myös kouluissa!

Tasa­arvoinen kohtelu on jokaisen perusoikeus ja Suomen perustuslaki kieltää asettamasta ilman hyväksyttävää perustetta ketään eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Lapset kuitenkin oppivat nopeasti, että tietyt toimintamallit sopivat toiselle sukupuolella, kun taas toiset ovat kytköksissä toiseen sukupuoleen. Näin heille syntyy jo varhain mielikuva, jonka mukaan pojat ovat äänekkäitä ja leikkivät esimerkiksi autoilla, kun tytöt taas ovat herttaisia ja tanssivat balettia. Todellisuudessa kuitenkin moni lapsi harrastaisi, käyttäytyisi ja leikkisi eri tavalla, jos ryhmäpaine ei pakottaisi heitä kulttuurin asettamaan – näennäisesti muuttumattomaan – muottiin. On tärkeää aloittaa tasa­arvosta puhuminen lasten ollessa vasta ala­aste­ tai päiväkoti­ikäisiä, jotta kaikki saisivat samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet.

Tulevien opettajien tiedonsaanti

Opettajaksi opiskelevien on luonnollisesti saatava välineitä (eli tietoa) voidakseen kouluissa työskennellessään opastaa oppilaita myös tasa­arvon osalta. Tasa­arvo­ ja sukupuolitietoisuus opettajankoulutuksessa ­hankkeessa (TASUKO) toimineen Lauri Pellikan mukaan sukupuolten tasa­arvoa käsittelevät kurssit ja sukupuoliteemainen kirjallisuus näyttivät olevan eri tavoin edustettuina Suomen eri yliopistojen lukuvuodelle 2009–2010 hyväksytyissä opetussuunnitelmissa. Esimerkiksi Lapin sekä Joensuun yliopistoissa sukupuoleen liittyvä kirjallisuus näytti olevan keskitettynä tiettyihin teemakursseihin sen sijaan, että sitä olisi käsitelty laajemmin. Pellikan selvityksen mukaan sukupuoliteeman erityiskursseihin eriyttämisen vaarana voi olla kyseisen teeman korostaminen erikoisalana, johon voi halutessaan erikoistua – eikä siis aiheena, johon kaikilla on vaikutusta ja johon sen vuoksi kaikkien opettajaksi opiskelevien olisi hyvä paneutua.
Miten lapsille tulisi välittää tietoa tasa­arvosta?

Sekä TANE:n että Tasa­arvovaltuutetun sivuilta löytyy titoa siitä, miten tasa­arvon toteutumista kouluissa (ja muissa ympäristöissä) voi pyrkiä edistämään. Luulen, että opettajien lisäksi vanhempienkin on hyvä olla tietoisia siitä, mitä koulussa tapahtuu ja tehdä omalta osaltaan työtä tasa­arvon toteuttamisen parissa esimerkiksi keskustelemalla lapsen tai lasten kanssa ja välittämällä näin tietoa esimerkiksi feminismistä:

Mitä feminismi oikeastaan on? Kuten historian ja yhteiskuntaopin opettaja Joonas Kotkamaa valottaa, feminismissä ei ole kysessä niinkään feminiinisyys, kuten monet tuntuvat ajattelevan. Sen sijaan myös miehet keskenään voivat olla feministejä, sillä ongelmana eivät ole pelkästään naisia sortavat miehet, vaan miehetkin voivat samalla tavalla harjoittaa naisten alentamista femininisoimalla toista miestä esimerkiksi haukkumalla tätä ‘homoksi’.

Feministi

Tasa­arvosuunnitelma

Vuoden 2015 alusta lähtien myös peruskoulut ovat velvoitettuja laatimaan tasa­arvosuunnitelmat, joiden tulee olla valmiita vuoden 2017 alkuun mennessä. Tasa­arvosuunnitelmassa tulee olla mm. selvitykset oppilaitoksen tasa­arvotilanteesta sekä tarvittavista toimenpiteistä tasa­arvon edistämiseksi. Oppilaitoskohtainen suunnitelma laaditaan, jotta kullakin oppilaitoksella olisi omaa tilannetta vastaavat toimenpiteet. Määränpään saavuttamiseksi on tärkeää, että tasa­arvotyö perustuu oppilaiden ja oppilaitoksen tarpeisiin. Tasa­arvosuunnitelmalla halutaan taata, että tasa­ arvotyö kouluissa on järjestelmällistä.

Kaikkien osallisten on osallistuttava tasa­arvotyöhön, jotta se olisi mielekästä. Lasten vanhemmat tai opettajat yksinään eivät pysty muuttamaan syvälle juurtuneita asenteita, vaan heidän on yhdessä kasvatettava oppilaista tasa­arvotietoisia ihmisiä.

Tasa-arvo eri koulun tapahtumissa

Yksi perinteisimmistä tapahtumista Suomen koulumaailmassa on vanhojen tanssit. Toki tämä koskee vain lukiota käyviä, mutta mielestäni se on yksi symbolisimmista tapahtumista, jota koko Suomen koulutusjärjestelmässä on. Nykypäivänä onkin täysin normaalia, että tansseissa näkyy myös perinteisten mies-nainen -parien lisäksi mies-mies tai nainen-nainen -pareja. Naisten ei välttämättä tarvitse pukeutua enää röyhelöisiin vanhojentanssimekkoihin, vaan myös farkki naisen päällä on melko yleinen näky. Tämä on mielestäni juuri oikea suunta!

Myös muihin koulujen tapahtumiin opettajien kannattaisi miettiä vaihtoehtoja lapsille niin, ettei perinteisiä sukupuolirooleja rohkaistaisi saati pakotettaisi. Nämä tilanteet tulevat vastaan niin liikuntatunneilla kuin käsityöryhmiä miettiessä, sekä koulun erikoisemmissa tapahtumissa.