Verotus ja sukupuoli
Hyvinvointivaltion vastuulla olevat tulonsiirrot ja palvelut katetaan pääosin verotuloilla. Verotuksella on kuitenkin myös muita tärkeitä tehtäviä. Verotuksella tasataan tuloeroja ja ohjataan kulutusta ja tuotantoa, jolloin pyritään saavuttamaan esimerkiksi myönteisiä terveys- ja ympäristövaikutuksia.
Suomen verojärjestelmä on sukupuolineutraali. Suomessa erillisverotukseen siirryttiin 1970-luvun puolivä-lissä, eikä verovelvollisuutta tai verojen määrää johdeta jonkun toisen henkilön tulojen tai keskinäisen suhteen perusteella. Erot miesten ja naisten maksamissa veroissa aiheutuvat erilaisista tuloista ja kulutuksesta. Jos tulonmuodostus tai kulutuskäyttäytyminen on sukupuolittunut, myös verot ovat sukupuolittuneet. Verotusta edeltävät tekijät ratkaisevat sen, miten ja keihin verot kohdistuvat. Verotus muuttaa myös käyttäytymistä ja vaikuttaa sitä kautta tulojen jakautumiseen sukupuolten välillä.
Naisten tulot ovat keskimäärin pienemmät kuin miesten. Työmarkkinat ovat eriytyneet sukupuolen mukaan. Naisvaltaiset alat ovat heikommin palkattuja ja johtavassa asemassa naisia on edelleen vähemmän kuin miehiä. Lisäksi katkokset työuralla ovat tyypillisempiä naisille kuin miehille. Lapsista aiheutuvat vapaat jakautuvat epätasaisesti äitien ja isien kesken.
Ajankäyttötutkimusten mukaan naiset tekevät kaikissa elämänvaiheissa miehiä enemmän kotitaloustöitä ja perheen perustamisvaiheessa ero vain kasvaa. Usein naisten osallistuminen työelämään on alisteinen perheen hoiva- ja huoltovastuulle. Osaltaan näistä syistä naisten tulot ovat pienemmät kuin miesten. Toisaalta naisten matalampi palkkataso ei aina kannusta työmarkkinaponnistuksiin.
Naisten taloudellinen hyvinvointi on paljon riippuvaisempi julkisesta sektorista kuin miesten. Ensinnäkin julkinen sektori on naisten tärkeä työllistäjä; esimerkiksi kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia. Toi-seksi naiset ovat riippuvaisempia mm. perhevapaiden aikana palkkaa korvaavasta sosiaaliturvasta sekä perhe-etuuksista. Kolmanneksi naisten työmarkkinoille osallistuminen riippuu kunnallisten hoivapalvelujen saatavuudesta.
Koska naisten hyvinvointi riippuu hyvinvointivaltion palveluista, näihin palveluihin tai niiden rahoitukseen tehdyt muutokset vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti naisten taloudelliseen asemaan.
Tulonsiirtojen ja verotuksen tuloeroja tasaava ja suhteellista köyhyyttä vähentävä vaikutus on heikentynyt. Verotuksen tuloeroja tasaavan vaikutuksen heikkeneminen selittyy pääosin ansiotulojen lievemmin verotettujen pääomatulojen kasvulla. Tulonsiirtojen tuloeroja ja köyhyyttä vähentävän vaikutuksen heikkeneminen selittyy puolestaan perus- ja vähimmäisturvan etuuksien tason jäämisellä jälkeen peräti 20-30 prosenttia yleisestä ansiokehityksestä.
Vaikka hyvinvointipalvelut eivät lähtökohtaisesti tasoitakaan tuloeroja, on myös niillä taloudellista hyvinvointia tasaava vaikutus, koska ne antavat mahdollisuuden osallistua ja ansaita työmarkkinoilla.
