Tyttöjen ja poikien peruskoulu
Peruskoulun tarkoituksena on antaa jokaiselle tytölle ja pojalle perussivistys, joka takaa kansalaisen perusvalmiudet ja edellytykset jatko-opintoihin joko lukiossa tai ammattikoulussa.
Tuntijakopäätöksellä ratkaistaan, mitä oppiaineita on pakollisina ja mitä valinnaisina ja miten paljon niitä opiskellaan. Suomalaisen perusopetuksen vahvuus on, että lapset opiskelevat pääosin saman ohjelman mukaisesti ensimmäiset kuusi vuotta. Tärkeimmät valittavat aineet ensimmäisen kuuden luokan aikana ovat katsomusaineet ja ensimmäinen vieras kieli. Yläluokilla on useampia valinnaisaineita.
Opetussuunnitelman perusteissa määritellään paitsi oppiaineiden tavoitteet myös koulun toimintaa ohjaavat pedagogiset periaatteet. Näiden tavoitteiden määrittelyllä tulee koulua ohjata kohtelemaan tyttöjä ja poikia tasa-arvoisina yksilöinä. Yksilöllinen ja kannustava opetus on avain koulussa viihtymiseen. Tutkimusten mukaan pojista vajaa viidennes ja tytöistäkin vajaa kolmannes kokee nyt viihtyvänsä koulussa erittäin hyvin. Huonosti viihtyy 8 % oppilaista. Tytöt kokevat yläkoulun rasittavampana kuin pojat.
Oppimisen kannalta matematiikalla ja äidinkielellä on erityisasema, sillä ne muodostavat valmiudet myös muiden aineiden opiskelulle. Näiden aineiden tuntimäärät pitää säilyttää nykyisellään vaikka suurin osa pojista ei erityisemmin pidä äidinkielen opiskelusta ja tyttöjen joukossa on paljon niitä, joille matematiikka ei ole mieluisaa. Koulutyön mielekkääksi kokemisen kannalta matematiikan ja äidinkielen opetusmenetelmien kehittäminen on tyttöjen ja poikien kannalta perusopetuksen suuri haaste, jota ei pidä ratkaista opetusta vähentämällä.
Suurin osa oppilaista pitää kuvataidetta, musiikkia, käsityötä, liikuntaa ja valinnaisaineenakin suuren suosion saavuttanutta kotitaloutta mieluisina aineina. Liikunnan opetuksessa tulee pitää huolta sukupuolisensitiivisyydestä: tytöt ja pojat opiskelevat liikuntaa mielellään pääosin eri ryhmissä, mutta sekaryhmätkin soveltuvat joihinkin tilanteisiin. Taide- ja taitoaineet tarjoavat mielekkäitä oppimiskokemuksia ja kartuttavat elämässä hyödyllistä kulttuuripääomaa. Jo nyt on näyttöä siitä, että kokeellisella ja elämänläheisellä opetuksella saadaan tytöt ja pojat innostumaan myös segregoiviksi koettujen luonnontieteiden opiskelusta.
Peruskoulun pitää olla rakenteeltaan sellainen, että jokaisella lapsella on mahdollisuus sukupuolestaan, asuinseudustaan sekä etnisestä ja sosioekonomisesta taustastaan huolimatta korkeatasoiseen perussivistykseen ja oppimisen iloon. On tärkeätä luoda kouluille edellytykset toimintakulttuuriin, joka mahdollistaa jokaisen tytön ja pojan yksilöllisyyden huomioon ottamisen. Tämän edellytyksenä on, että pääosa opetuksesta voidaan hoitaa 12-16 oppilaan ryhmissä. Tällöin opettajalla on mahdollisuudet pienryhmien ja yksin työskentelyn kunnolliseen ohjaamiseen. Jokaisella tytöllä ja pojalla on oikeus kannustavaan ja kehittävään oppimisympäristöön ja elinikäisen oppimisen innostuksen löytämiseen!
