Sukupuoli ja liikunta
Liikunta on universaalinen kieli. Kaikilla tulee olla tasapuoliset mahdollisuudet liikkua sukupuoleen, ikään, asuinpaikkaan, etniseen tai kansalliseen alkuperään, uskontoon, taloudelliseen tilanteeseen, vammaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun katsomatta. Liikunnan asema perusoikeutena tulee tunnustaa.
Liikunnasta ei voi puhua ilman sukupuolten tasa-arvoa. Tutkimukset osoittavat, että naiset ja tytöt harrastavat liikuntaa jopa enemmän kuin miehet ja pojat. Kuitenkin johtavilla liikunnan ja urheilun paikoilla on miehiä enemmän kuin naisia. Samoin ruohonjuuritasolla miehiä on enemmän liikunnan ohjaimissa valmentajina, ohjaajina ja joukkueen johtajina kuin naisia.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain yhdessä Suomen Liikunta ja Urheilu SLU:n kanssa Piikkarit-palkinnon, joka annetaan sukupuolten välisen tasa-arvon ja moniarvoisuuden edistämisestä liikunnassa ja urheilussa. Näin valtioneuvoston tasolta kiinnitetään huomiota sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja kehittämiseen.
Seksuaalinen suuntautuminen on tabu suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Vahva hetero-oletus määrittää seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden elämää. Homoseksuaaliksi leimautumista pelätään urheilupiireissä, vaikka muu yhteiskunta keskustelee homo- ja biseksuaalisuudesta jo vapaammin.
Ihmisen omakseen kokema sukupuoli voi olla myös jotain muuta kuin mitä esimerkiksi hänen nimestään voi päätellä. Transihmisten ja intersukupuolisten asema urheilussa on usein vaikea, kuten esimerkiksi Caster Semenyan tapaus osoittaa. Heitä pilkataan usein ja heidät saatetaan sulkea pois yhteisistä pukuhuoneista sen sijaan, että sukupuolivähemmistöön kuuluva urheilija tai liikunnan harrastaja otettaisiin yhdenvertaisena mukaan. Torjunnalla ja transfobialla voi olla erityisesti nuoren itsetunnolle vakavia seurauksia.
Urheilu- ja liikuntajärjestöt ovat Suomen suurin kansalaisjärjestötoimija. Näin ne omalta osaltaan ovat vastuussa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasavertaisuuden edistämisestä ja syrjinnän ehkäisemisestä yhdessä muiden tahojen kanssa.
Tasa-arvoinen liikuntakulttuuri tuleekin olla liikunta- ja urheilujärjestöjen tavoitteena. Kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet harrastaa, toimia liikunnan parissa ja olla päättäjänä liikunta- ja urheiluasioissa. Tämän tavoitteen toteuttamiseen tarvitsemme myös tulevien kansanedustajien tukea.
