tasa-arvovaalit.fi

Eduskuntavaalien jälkeen valittava hallitus määrittelee ohjelmassaan vanhempainvapaiden kehittämissuunnan. TANE ehdottaa vapaiden uudistamista 6+6+6-mallin mukaisesti.

Nykyisistä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahapäivistä yli puolet on niin sanotun valinnanvapauden piirissä, eli vanhemmat voivat keskenään sopia, kumpi vanhempainvapaan käyttää. Valinnanvapauden piirissä olevia päiviä käyttävien isien osuus kaikista isistä on pari prosenttia, eikä osuus ole vuosien varrella kasvanut. Sen sijaan isille nimettyä isäkuukautta käyttävien isien osuus on kasvanut 18 prosenttiin muutamassa vuodessa, ja isyysvapaata käyttää 74 % isistä.

Tähän mennessä vapaiden käytöstä kertynyt kokemus ei siis mitenkään tue sitä ajatusta, että valinnanvapaus lisäisi sukupuolten tasa-arvoa perhevapaiden käytössä. Päinvastoin, kokemus osoittaa, että siihen tarvitaan isälle nimetty vapaa. Norjassa ja Islannissa miesten vanhempainvapaan käyttö nousi parista prosentista noin 80 prosenttiin isäkiintiön myötä.

Lasten hyvinvointia ja sukupuolten tasa-arvoa niin vanhemmuuden jakamisessa kuin työelämässä edistäisi 6+6+6-malli, jossa äidille ja isälle on oma kuuden kuukauden vapaansa, ja lisäksi he voivat keskenään jakaa yhden kuuden kuukauden jakson. Vapaita voisi pitää siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta.

Malli kannustaa isiä omakohtaiseen ratkaisuun vapaan pitämisessä sekä antaa mahdollisuuden isän itsenäiseen lapsen hoitamiseen ja pohjan rakentamiseen isän ja lapsen suhteelle. Vanhemmille nimetyissä vapaakiintiöissä ei ole kysymys pakosta, vaan mahdollisuudesta. Isät voivat 6+6+6 -mallissakin valita vain lyhyemmän vanhempainvapaakauden tai pelkän isyysvapaan pitämisen.

Kiintiöitä on vastustettu vedoten valinnanvapauteen. Myös 6+6+6-mallista kolmasosan vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla. Käytännössä "vapaa valinta" on sidoksissa sukupuolten välisen työnjaon pitkään historiaan. Se ylläpitää vanhempainvapaan tulkitsemista äidille kuuluvaksi, kuten olemme Suomessa nähneet. Keskustelu vanhempainvapaiden jakamisesta on perheissä viime vuosina vähentynyt; monissa perheissä vapaa on ikään kuin itsestään selvästi äidin vapaa. Tarvitaan siis keinoja, jotka nostavat vanhempainvapaan käytön keskusteluun perheissä.

Kiintiöillä yhteiskunta ilmaisee käsityksensä siitä, että vanhemmuus on sekä äitien että isien asia. Lakisääteisten kiintiöiden tukemana miesten olisi nykyistä helpompi ottaa vapaalle jääminen puheeksi työpaikallaan. Näin työpaikoilla alkaisi näkyä, että myös miehet ovat vanhempia.

6+6+6-malli vähentää naisiin työmarkkinoilla kohdistuvaa syrjintää rekrytoinnissa ja palkkauksessa, kun isät alkavat käyttää enemmän vapaita ja vanhemmuuden liittäminen vain äiteihin näin hälvenee työelämässä. Malli todennäköisesti nopeuttaa äitien paluuta perhevapaalta ansiotyöhön. Vapaiden käytön tasoittuminen äitien ja isien kesken myös kohdistaa vapaista aiheutuvia kustannuksia tasapuolisemmin naisten ja miesten työnantajille.

Malli tukee paitsi lapsenhoidon myös kotitöiden tasaisempaa jakamista ja siten vähentää riskiä riitoihin parisuhteessa. Erimielisyydet kotitöiden jakamisesta ovat yleisin riidanaihe lapsiperheissä, ja vaikuttavat osaltaan parisuhteessa koettuun oikeudenmukaisuuteen ja tyytyväisyyteen.

6+6+6-mallia kannattaa yli puolet suomalaisista Väestöliiton vuonna 2010 tekemän perhebarometrin mukaan – kansalaiset siis uskovat mallin mahdollisuuksiin.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa ja hallituksen tasa-arvoselonteossa on tavoitteeksi asetettu perhevapaiden tasaisempi jakautuminen naisten ja miesten kesken. On aika ryhtyä tavoitetta toteuttaviin toimiin uudistamaan vanhempainvapaita 6+6+6-mallin suuntaan.