Tasa-arvolaki
Naisten ja miesten oikeudet ja velvollisuudet ovat yleensä lakien mukaan samanlaiset. Käytännössä naisten ja miesten asema eri elämänalueilla on erilainen. Varsinkin työelämässä naiset ovat edelleen huonommassa asemassa kuin miehet: naisten palkat ovat vain noin 82 % miesten palkoista, naisvaltaisten alojen ammatit ovat vähemmän arvostettuja ja mahdollisuudet edetä uralla ovat heikommat.
Tasa-arvolaki tuli voimaan vuonna 1987 ja sitä on uudistettu sen jälkeen useita kertoja.
Tasa-arvolain tarkoituksena on
· estää sukupuoleen perustuva välitön ja välillinen syrjintä
· edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja
· parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.
Tasa-arvolaissa kielletään
· naisten ja miesten syrjintä sukupuolen perusteella
· syrjintä raskauden tai vanhemmuuden perusteella
· syrjintä sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella
· syrjintänä myös seksuaalinen häirintä ja sukupuoleen perustuva häirintä.
Tasa-arvolakia sovelletaan kaikkialla yhteiskunnassa
Tasa-arvolaki suojaa sukupuoleen perustuvalta syrjinnältä kaikkialla yhteiskunnassa, esimerkiksi työelämässä, oppilaitoksissa ja tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa.
Työelämässä tasa-arvolakia sovelletaan muun muassa työhönotossa ja koulutukseen valinnassa, palvelussuhteen jatkumisessa, palkkauksessa ja muissa työsuhteen ehdoissa, työoloissa, palvelusuhteen päättämisessä ja lomauttamisessa.
Oppilaitoksissa lakia sovelletaan esimerkiksi opiskelijavalinnoissa, opetuksen järjestämisessä ja opintosuoritusten arvioinnissa.
Tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa lakia sovelletaan muun muassa tavaroiden ja palveluiden hinnoittelussa ja palveluiden suuntaamisessa vain naisille tai miehille.
Tasa-arvolakia ei sovelleta yksityiselämän piiriin kuuluvissa suhteissa eikä uskonnonharjoitukseen liittyvässä toiminnassa.
(Tasa-arvovaltuutettu)
Tasa-arvolain noudattamista valvoo tasa-arvovaltuutettu.
