Sukupuolivaikutukset on otettava huomioon köyhyyden torjunnassa!
Tuloerojen ja suhteellisen köyhyyden kasvu on ollut Suomessa voimakasta muihin OECD-maihin verrattuna. 1990-luvulla alkanut tuloerojen ja köyhyyden kasvu pysähtyi 2000-luvulle tultaessa, mutta vain väliaikaisesti. Köyhyys alkoi taas lisääntyä vuosikymmenen puolivälissä. Vuonna 2008 tuloerot ja suhteellinen köyhyys tosin laskivat ensimmäisen kerran lähes vuosikymmeneen, mikä johtui pääomatulojen voimakkaasta laskusta finanssikriisin seurauksena.
Köyhyys ja syrjäytyminen koskevat eri tavalla naisia ja miehiä. Suomessa suurin köyhyydessä pysyvästi elävä ryhmä on kansaneläkkeellä elävät naiset. Pitkittynyt köyhyys on kuitenkin lisääntynyt myös lasten keskuudessa. Lasten köyhyys on lähes kolminkertaistunut vuodesta 1995 alkaen, ja myös lasten köyhyyden kasvu on tapahtunut hyvän taloudellisen kasvun vuosina.
Lasten köyhyyteen vaikuttavat yhteiskunnan tulonjakopolitiikka ja työmarkkinoiden luonne sekä vanhempien työmarkkina-asema ja perheen rakenne. Määräaikaiset työsuhteet ovat Suomessa yleisempiä kuin EU-maissa keskimäärin. Köyhissä lapsiperheissä huoltaja onkin muita lapsiperheitä useammin määräaikaisessa työssä. Määräaikaiset työsuhteet ovat erityisen yleisiä alle 30-vuotiailla naisilla: 20-24 -vuotiaista työssäkäyvistä naisista 42 prosentilla ja 25-29 -vuotiailla 34 prosentilla oli määräaikainen työsuhde vuonna 2008. Vastaavat osuudet miehillä olivat 29 ja 19 prosenttia.
Määräaikaiset työsuhteet vaikuttavat myös siihen, kuinka pitkiä perhevapaita äidit pitävät. Jos äidillä ei ole työpaikkaa, johon palata, kotihoidontukikausi ja siihen liittyvä alhainen tulotaso pitkittyy. Pidettyjen perhevapaiden kesto heijastuu erityisesti naisten tulotasoon. Alle kolmivuotiaiden lasten äitien osuus perheen nettotuloista on keskimäärin runsas kolmannes ja vanhempien lasten perheissä noin 40 prosenttia ja ennen lapsen syntymää noin 44 prosenttia.
Yksinhuoltajista enemmistö on naisia. Yksinhuoltajien suhteellinen taloudellinen asema heikkeni 1990-luvun laman aikana, ja vaikka tilanne on 2000-luvulla jonkin verran parantunut, on yksinhuoltajien köyhyys edelleen vakava ongelma. Tilastokeskuksen mukaan yksinhuoltajista alle köyhyysrajan jäi vuonna 2009 26,9 prosenttia. Kahden elättäjän perheessä vastaava luku oli 10,2 prosenttia.
Tulonsiirroilla on suuri merkitys lapsiperheiden toimeentulolle Suomessa. Jos ottaisimme huomioon vain vanhempien työmarkkinoilla saamat tulot, alle 6-vuotiaista suomalaislapsista yli neljännes asuisi köyhissä perheissä. Viime vuosina on tehty korotuksia lapsilisiin, mutta korotukset koskevat vain osaa lapsiperheistä. Valtaosa lapsiperheistä, eli yhden tai kahden lapsen perheet ovat jääneet korotuksista paitsi.
Toisin kuin muissa lapsiperheissä, lapsilisät eivät lisää kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden tuloja lainkaan. Lapsilisä huomioidaan tulona toimeentulotukilaskelmassa ja toimeentulotukea vähennetään lapsilisän verran. Lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi suhteessa toimeentulotukeen olisi konkreettinen keino vähentää lapsiköyhyyttä ja köyhyyden periytyvyyttä.
