Uusia näkökulmia päätöksentekoon
Yli 36 % valtuustosalissa istuvista kunnallisista päättäjistä on Suomessa naisia. Muutos on huima: vielä 1968 luku oli 10 %. Kehitys ei ole kuitenkaan tapahtunut automaattisesti, vaan naiset ovat itse kampanjoineet aktiivisesti naisten kunnallisen edustuksen ja naisehdokkaiden puolesta.
Viimeisten vuosien aikana suomalaiset kunnat ovat olleet ennen näkemättömien muutosten keskellä: kuntia yhdistetään, ja päätöksentekijät rakentavat kunnallisia palveluita uusiksi. Naisten osuus on noussut tällaisten muutosten keskellä niin valtuustoissa, lautakunnissa kuin kunnanhallituksissakin – jälkimmäisissä erityisesti 1995 hyväksytyn kiintiösäännöksen ansiosta.
Onkin tärkeää kysyä, mikä on naisten paikka kunnallisessa päätöksenteossa lokakuun kunnallisvaalien jälkeen. Kenellä ja minkälaisilla nais- ja miespäättäjillä on valtaa vaikuttaa muutosten suuntaan? Entä miten valtuustojen esityslistoille nostetaan jatkossa sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja keskustellaan esimerkiksi muuttuvien palveluiden vaikutuksista naisiin ja miehiin, tyttöihin ja poikiin?
 |
| Kaisa toteaa: Äänestä tasa-arvon puolesta 26.10.! |
Kunnallisen päätöksenteon tasa-arvo ei ole vain numeroita. Se merkitsee muun muassa yhtäläisiä vaikutusmahdollisuuksia erilaisilla areenoilla, moninaisten naisten ja miesten näkökulmia päätösten valmistelussa ja itse päätöksenteossa, kaikenlaisen syrjinnän tunnistamista ja tietoista vastustamista sekä kykyä arvioida päätösten vaikutuksia kunnissa asuviin ja työskenteleviin naisiin ja miehiin.
Sukupuolten tasa-arvo ei ole myöskään erillinen saarekkeensa tai toiminta-alueensa, vaan tasa-arvo ja kunnallinen demokratia ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi kiintiöiden myötä moninaistuneen päätöksentekijäjoukon katsotaan lisänneen keskustelua ja ”tyhmiä kysymyksiä”. Samalla avoimuus ja erilaisten vaihtoehtojen perusteleminen ovat lisääntyneet.
Kiintiöiden kautta myös miehiä on tullut päättäjiksi ja vaikuttajiksi toiminta-alueille, joilla naiset olivat aiemmin enemmistönä. Näin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspolitiikkaan on voinut tulla uusia näkökulmia. Samalla rajat naisisiksi ja miehisiksi miellettyjen alueiden välillä ovat sekoittuneet.
Ehkä tätä kautta molemmat sukupuolet ovat saaneet lisää liikkumatilaa kunnallispolitiikassa: sekä naisilla että miehillä on tilaa kyseenalaistaa politiikan tekemisen tapoja ja käsityksiä siitä, miten nais- ja miespäättäjät saavat toimia kunnallispolitiikassa. Voidaan jopa kysyä, miten sukupuoli vaikuttaa päättäjien toimintaan ja minkälaiset miehenä tai naisena olemisen mallit edistävät tai estävät tasa-arvon toteutumista.
Sukupuolten tasa-arvossa ei ole kuitenkaan kyse vain kunnallispolitiikan käytännöistä ja toimintasäännöistä. Tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat kunnallispolitiikkaa ja yleensä kuntia koskevien muutosten ytimessä. Erityisesti kuntien palveluita koskevat päätökset ja linjaukset voivat vaikuttaa eri tavoin naisiin ja miehiin, niin palvelujen käyttäjinä, kuntien työntekijöinä kuin luottamushenkilöinäkin. Kysy kunnallisvaaliehdokkailta esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä:
- miten kunnan palveluiden uudelleen järjestäminen vaikuttaa naisiin, joita kuntien työntekijöistä on keskimäärin 80 %? Miten työntekijöiden asema muuttuu?
- miten kunnan liikennepolitiikkaa tullaan jatkossa hoitamaan? Kenellä on mahdollisuus liikkua esteittä ja turvallisesti – niin päivällä kuin yölläkin?
- miten vanhusten hoiva järjestetään kunnassa? Miten nämä järjestelyt hoidetaan niin, että vanhukset voivat hyvin ja samalla sekä naisten että miesten mahdollisuus työssäkäyntiin turvataan?
- miten kunta edistää työn ja yksityiselämän yhteensovittamista – niin naisten kuin miestenkin kohdalla?
- entä miten kunnassa toimitaan konkreettisesti syrjinnän ja sukupuolisen häirinnän vastustamiseksi – kouluissa, työpaikoilla ja itse kunnallisessa päätöksenteossa?
Lue lisää:
Holli, Anne Maria, Luhtakallio, Eeva & Raevaara, Eeva (2007) Sukupuolten valta/kunta. Tampere: Vastapaino.