tasa-arvovaalit.fi

Ensimmäiset äitiys- ja lastenneuvolat perustettiin Suomeen jo 1920-luvulla arkkiatri Arvo Ylpön aloitteesta. Siksi Suomi pystyi jo varhain ylpeilemään maailman pienimmällä vauvakuolleisuudella.

Neuvolapalvelujen käyttäjiksi on perinteisesti kannustettu juuri odottavia äitejä: saadakseen äitiysavustuksen on käytävä neuvolassa ennen neljännen raskauskuukauden päättymistä. Tavoitteena on turvata sekä äidin että sikiön terveys.

Neuvoloissa tehtävä työ ei kuitenkaan rajoitu vain lapsen ja äidin fyysisestä terveydestä huolehtimiseen. Neuvolat ovat paikkoja, joissa äidit ja isät voivat saada tukea vanhemmaksi kasvamiseen.

Neuvoloilla ei ole velvollisuutta järjestää isille omaa isyysneuvontaa. On kuitenkin selvää, että myös miehillä on tarve valmistautua vanhemmuuteen. Lapsen odotusaikana vanhemmilla on mahdollisuus sopeutua tulevaan elämänmuutokseen. Miehet alkavat rakentaa uutta minuuttaan isinä ja naiset äiteinä.

Käydessään Ellan kanssa neuvolassa, Hassan huomasi, ettei häneen luoteta vanhempana samalla tavalla kuin Kaisaan. Neuvolassa Hassania pyydettiin näyttämään hoito-ohjeet kotona Ellan äidille.

Isän rooli on muuttunut siitä, mitä se on aikaisemmille sukupolville merkinnyt. Isyystutkimuksessa on puhuttu ns. ”uudesta” isätyypistä, joka ottaa vastuuta perheestään ja sitoutuu siihen. Uusi isä haluaa jakaa vastuun kotitöistä, lastenhoidosta ja kasvatuksesta toisen vanhemman kanssa. Mikäli lasta odottavalla miehellä on ollut itsellään hyvin erilainen perhemalli, omien ihanteiden ja kotona opittujen roolimallien yhteensovittaminen voi tuntua ajoittain vaikealta.

Äidin ja isän rooleihin kohdistetut odotukset ja vaatimukset ovat usein ristiriidassa myös työelämässä kohdattujen vaatimusten kanssa. Etenkin isyyden tukeminen on työpaikoilla vielä satunnaista. Äiti mielletään edelleen päävastuulliseksi vanhemmaksi. Kunnissa olisikin mietittävä, miten työpaikoilla mahdollistetaan ja tuetaan miehiä aktiiviseen isyyteen. Miten työnantaja suhtautuu miesten vanhempainvapaisiin tai lyhennettyyn työaikaan?

Vanhemmaksi kasvaminen voikin aiheuttaa ilon ohella myös syyllisyyden tai riittämättömyyden tunteita. On tärkeää, että näitä tunteita voi käsitellä tarvittaessa myös ammattilaisen tai vertaistukiryhmän kanssa. Samalla neuvolatyössä on tietoisesti varottava vahvistamasta stereotyyppisiä käsityksiä vanhempien työn- ja vastuunjaosta. Yhä useampi isä haluaa osallistua lapsensa odotukseen ja hoitoon kuten äitikin, mutta osa heistä saattaa tarvita tähän myös rohkaisua.

Joissakin kunnissa on järjestetty isille omaa perhevalmennusta. Näin on tehty esimerkiksi tarjoamalle isille neuvoloissa omia isäryhmiä. Isäryhmätoiminta ei kuitenkaan ole vielä kovin yleistä eikä isillä ole siihen lakisääteistä oikeutta.

Samalla kun äidin ja isän roolit muuttuvat, myös perhemuodot moninaistuvat: kaikki lapset eivät synny perinteiseen ydinperheeseen. Suurten kaupunkien neuvoloissa suhtautuminen esimerkiksi sateenkaariperheisiin on usein jo asiallista, mutta tilanne vaihtelee paitsi kunnittain myös sen mukaan, kenen asiakkaaksi neuvolassa päätyy.

Neuvoloilla onkin merkittävä rooli tasa-arvon edistämisessä. Neuvoloiden on aktiivisesti tuettava ja kannustettava miehiä ja naisia tasavertaiseen vanhemmuuteen, avarrettava äitiyden ja isyyden ahtaita rooleja sekä kunnioitettava erilaisia perhemuotoja.