tasa-arvovaalit.fi

Suomessa vanhusväestöä (yli 65 vuotta täyttäneitä) on yhtä paljon kuin alle 14-vuotiaita. Joissakin kunnissa ikääntyneitä on kuitenkin runsaasti enemmän kuin lapsia. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa merkittävä asiakasryhmä muodostuukin väestön ikääntymisen myötä vanhuksista. On tärkeä pohtia, miten kunnat pystyvät vastaamaan kasvavaan hoivan tarpeeseen.

Kotona asuvia vanhuksia hoitaa usein omainen. Omaishoitajat ovat korvaamattomia. Monille toimintakykynsä menettäneen läheisen hoitaminen on työn tärkeydestä huolimatta myös raskasta. Onkin syytä miettiä, miten kunnat tukevat omaishoitajia. Millä ehdoilla kunta maksaa omaishoidontukea? Entä järjestetäänkö omaishoitajille riittävästi tukea ja vapaapäiviä?

Suurin osa, 75 %, omaishoitajista on naisia. Omaishoidontukea saaneista viidennes käy täysipäiväisesti töissä. Kunnissa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, miten työn ja omaishoidon yhteensovittaminen onnistuu ja miten se vaikuttaa omaishoitajan työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Omaishoitajat voivat kokea jääneensä yksin, vaikka kunnat tarjoaisivatkin heille periaatteessa tukea. Palveluita ja tukea tarjoavat kuntien lisäksi erilaiset yhdistykset. Omaishoitajan kannalta on hankalaa, jos tietoa erilaisista mahdollisuuksista ei saa mistään keskitetysti.

Kunta on myös vastuussa siitä, pääseekö vanhus tarvittaessa palvelutaloon ilman kohtuutonta odotusaikaa. Vanhusväestössä yksin asuvat ovat useimmiten naisia. Mikäli ikä vie liikuntakyvyn, osa vanhuksista menettää sosiaaliset kontaktinsa. Yksinäisyydestä voi seurata masennusta. Vaikka kotihoito onkin kunnille edullisin vaihtoehto, inhimillisesti arvokkaan vanhuuden turvaaminen voi joskus edellyttää myös sujuvaa pääsyä laitoshoidon piiriin.

Tertulla on ollut viime aikoina yhä useammin huono olo. Terttu toivoisi pääsevänsä vanhainkotiin, mutta sinne on kuulemma jonossa paljon häntä huonokuntoisempiakin.

Kunnan päättäjien olisi hyvä kuulla omaishoitajien ääni:

”Suurin osa meistä omaishoitajista on ikääntyneitä naisia. Joukossamme on myös miehiä, jotka ovat yksin hoitovastuussa omasta puolisostaan. Miesten osuus tulee kasvamaan miesten eliniän pidentyessä. Meitä  yhdistää halu elää yhdessä puolison kanssa mahdollisimman pitkään omassa kodissa.”, kertoo eräs omaishoitaja.

Miesten hoivavastuussa on hänen mukaansa myös tapahtunut merkittävä muutos: ”Olemme omaishoitajina keskenämme paljon tasa-arvoisempia kuin aikanaan lastenhoidon suhteen. Ennen vanhaan eivät miehet juuri lapsia hoitaneet. Onneksi lapsenlapsemme pitävät isyys- ja vanhempainvapaita.”

Työ on paitsi arvokasta, myös raskasta: ”Omaishoitajana olen korvaamaton. Minulla ei ole vielä ollut hetkeäkään sellaista tunnetta, että olisin tarpeeton. Se tässä hommassa on positiivinen puoli.  Dementoitunutta miestäni ei voi jättää hetkeksikään yksin. Hän on aggressiivinen ja karkaileva. Pitää myöntää, että voimani alkavat olla lopussa.”

Kunnat eivät saa unohtaa omaishoitajia ilman tukea: ”Omaishoitajan jaksamisesta on huolehdittava. Muutoin saattaa kunta joutua sijoittamaan kalliiseen laitoshoitoon niin hoitajan kuin hoidettavankin.”