tasa-arvovaalit.fi

Tyttöjen ja poikien kiinnostuksessa urheiluun on suuria eroja: 15% tytöistä mutta 0% pojista on kiinnostunut tanssista. Suuria eroja on myös kiinnostuksessa voimisteluun, ratsastukseen ja taitoluisteluun. Jotkut urheilulajit yksinkertaisesti ovat poikien lajeja ja jotkut tyttöjen lajeja.

En koskaan näe tyttöjä Eläintarhan skeittiradalla Helsingissä, vaikka ajankin siitä ohi melko usein. On hauskaa nähdä miten paljon ja miten luovasti kaupunki on satsannut skeittaukseen – sitä varten on aivan oma ohjelma, jota parhaillaan ajantasaistetaan. Kaikki voivat ehdottaa uusia skeittauspaikkoja ja on ollut ilahduttavaa nähdä, miten eri hallinnonalat toteuttavat projekteja omien budjettiensa rajoissa. Mutta ikävä kyllä skeittaus on varsin selkeästi poikien urheilulaji. Muissakin lajeissa tarvittaisiin vastaavia otteita!

Mielestäni meillä on myös syytä huolestua siitä, että tytöt liikkuvat vähemmän kuin pojat. Jos jätetään huomiotta ryhmä, joka urheilee useammin kuin 6 kertaa viikossa, vaikuttaa vuonna 2006 tehdyn kyselytutkimuksen (Suomen Gallup, toimeksiantajina mm. Helsingin kaupunki ja SLU) perusteella siltä, että helsinkiläispojat todellakin urheilevat enemmän kuin tytöt. Esimerkiksi 17% tytöistä urheilee vain kerran viikossa, kun poikien vastaava luku on 9%. Suurempi osa pojista urheilee kolmesta kuuteen kertaan viikossa.

Tytöille suunnattu urheilutarjonta on nykyään usein kaupallista ja kallista. Siksi olisi tärkeää, että kaupunki panostaisi sekä tyttöjen että poikien urheilulajeihin. Harjoitusajat on myös jaettava oikeudenmukaisesti – tyttöjen jalkapallojoukkueilla on oltava samat mahdollisuudet kuin poikien joukkueilla. Urheilupaikkojen ja niiden lähiympäristöjen tulee olla turvallisia ja hyvin valaistuja, jotta me kaikki uskallamme hyödyntää niitä myös syksyn pimetessä.

Sukupuolesta, iästä ja kaupunginosasta riippumatta meillä kaikilla on oltava todelliset mahdollisuudet mielekkääseen urheilemiseen.

Astrid Thors, rkp, Helsinki
Maahanmuutto- ja eurooppaministeri