Kolumnit
Ei mitään sovinnaista
Äänestäminenkö olisi vain velvollisuuden täyttämistä ja tunnollista tottelemista – ei pidä paikkaansa! Ei äänestäminen ole käskyn noudattamista, vaan radikaalia toimintaa: koko kansa ääniuurnilla (naisia ja muita ei-pohatoita myöten) on historian ja maailman mittakaavassa rajua radikalismia. Ja jos erityisesti nainen jättää äänestämisen väliin, hän voi yhtä hyvin luovuttaa vaikkapa pankkitilinsä yksinomaisen käyttöoikeuden isälleen, veljelleen, poikaystävälleen, aviomiehelleen tai vaikka naapurin jäärälle.
Kieltäytymistä ja boikottia on pidetty naisille tyypillisenä, passiivisen vaikuttamisen keinona. Tiedostavina kuluttajina naiset ovat muuttaneetkin suurten ylikansallisten yritysten toimintaa. Mutta vaaleissa boikotti ei pure, sillä se vain luovuttaa vallankahvan hanakammalle.
Jokainen fiksu nainen tai mies, joka jättää äänestämättä, kippaa yhtä jästipäätä sisään valtuustoon. Vetäytymällä sivuun äänestäjä saa aikaiseksi yhden asian: hän antaa tilaa niille dominoiville, suuriäänisille, itseään korottaville, päälle puhuville, toisten puhetta keskeyttäville, joista meillä kaikilla on kokemusta. Tämä osasto saa aina ääniä, koska sen jäsenet tukevat alati toisiaan. Eivätkä he palkitse tai kiitä millään tavalla muiden passiivisuuden kautta saamastaan vallasta, päinvastoin.
Lopuksi vakavasti sanottuna: tässä taantumuksen kynnyksellä on onneksi muutamia tapoja vaikuttaa omaan arkeensa sekä perheensä ja ystäväpiirinsä elämänmenoon tulevina vuosina. Äänestäminen on niistä yksi – yksi tärkeimpiä.
Anna Kortelainen
FT, taidehistorioitsija, tietokirjailija