Kunnan rahoista käytetään suuri osa sosiaalitoimeen. Jo yksin tämän takia on keskeistä pohtia, toteutuuko tasa-arvo sosiaalitoimen palveluissa.
Esimerkiksi sillä, miten päivähoito1 on järjestetty, voi olla tasa-arvovaikutuksia. Nykyisin kotiin lapsia jää hoitamaan useimmiten äiti. Suomessa alle 3-vuotiaiden lasten äitien työssäkäyntiaste on Euroopan matalimpia2. On tärkeää, että kunnassa on riittävästi päivähoitopaikkoja eri puolilla kuntaa, jotta halutessaan vanhemmat voivat käydä töissä eikä kuljetusmatkoihin mene kohtuuttomasti aikaa. Myös isien vanhemmuutta on tuettava ja rohkaistava heitä käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaaseen (ks. neuvolatyö terveyden kohdalta). Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli siinä, miten lapsen mielikuva sukupuolirooleista muotoutuu. Varhaiskasvatuksen tulee olla sukupuolitietoista ja avarakatseista. Hyvä varhaiskasvatus purkaa sukupuoliin liittyviä stereotypioita, jolloin niin tytöt kuin pojatkin voivat kehittää itseään taipumustensa mukaisesti ilman perinteisten sukupuolirooliodotusten rajoituksia.
Sosiaalitoimen palvelut ovat keskeisiä myös vanhuksille. On tärkeä pohtia, onko kunnassa riittävästi palveluja vanhuksille. Kotona asuvia vanhuksia hoitaa usein omainen. Millä ehdoilla kunta maksaa omaishoidontukea? Entä järjestetäänkö omaishoitajille riittävästi tukea ja vapaapäiviä? Kunta on myös vastuussa siitä, pääseekö vanhus tarvittaessa palvelutaloon ilman kohtuutonta odotusaikaa. Vanhusväestössä (yli 65 vuotta täyttäneet) yksin asuvat ovat useimmiten naisia3. Toisaalta myös kolme neljäsosaa omaishoitajista on naisia4. Omaishoidontukea saaneista viidennes käy lisäksi täysipäiväisesti töissä. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten esimerkiksi työn ja omaishoidon yhteensovittaminen onnistuu ja miten se vaikuttaa omaishoitajan työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin.
Myös maahanmuuttajat käyttävät monia sosiaalitoimen palveluja. On keskeistä, että sosiaalitoimessa osataan huomioida maahanmuuttajien erityistarpeet. Esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumiseen ja kielikoulutukseen on panostettava. Koko maahanmuuttajaperhe tulee huomioida sosiaalityössä – vaikka joku perheenjäsenistä hoitaisikin asioinnin sosiaalitoimistossa yksin, päätöksillä ja toimilla on vaikutusta koko perheeseen. Maahanmuuttajien kotouttamisryhmissä tulee käsitellä myös sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Sosiaalitoimi pyrkii auttamaan myös syrjäytyneitä. Asunnottomista5 ja työkyvyttömistä pitkäaikaistyöttömistä suurin osa on miehiä. Syrjäytymisen taustalla on useita eri syitä ja niiden yhdistelmiä. Yhtenä syynä on pidetty maskuliinisen kulttuurin miehille asettamia paineita6. Onkin syytä pohtia, mitkä ovat syynä juuri miehille tyypilliseen syrjäytymiseen ja miten kunta voi toiminnallaan ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Lisäksi kunnan tulee järjestää syrjäytyneille tai syrjäytymisuhan alla oleville mm. mielekästä työtoimintaa, kuntoutusta, tuettua asumista ja päihdehuollon palveluja. Näille palveluille on varattava kunnan budjetista riittävä rahoitus.
Sosiaalitoimi vastaa päihdehuollosta. Naisten ja miesten päihdehuollon tarpeet ovat osin erilaisia. Naisten kohdalla on erityisen tärkeää madaltaa avun hakemisen kynnystä, tarjota omia hoitomalleja ja –paikkoja sekä omia keskusteluryhmiä. Miehet taas tarvitsisivat nykyistä enemmän ennalta ehkäisevää päihdetyötä.7
Sosiaalitoimen osana perheitä autetaan ja tuetaan mm. kasvatus- ja perheneuvonnalla. Perheneuvolassa tuetaan vanhempia sekä tarjotaan lapsen myönteistä kehitystä edistävää hoitoa. Tavoitteena on koko perheen hyvinvoinnin lisääminen. Mikäli perheneuvolaan ajan saaminen kestää kohtuuttoman kauan, erilaiset perheen sisäiset ongelmat voivat joskus kärjistyä siten, että perhe hajoaa tai lastensuojelun on puututtava tilanteeseen. Perheen hajottua huoltajuus määrätään useimmiten molemmille vanhemmille yhteiseksi (92 % tapauksista). Yksinhuoltajuus määrätään kuitenkin äideille useammin kuin isille.8 On tärkeää miettiä syitä, jotka johtavat siihen, että joskus toista vanhempaa ei voida katsoa soveliaaksi lapsen huoltajaksi. Riittävien resurssien ohjaaminen lastensuojeluun ja perheneuvolaan voi osaltaan ennaltaehkäistä huoltajuuskiistoja ja turvata lapsen läheinen suhde molempiin vanhempiinsa.
Sosiaalitoimella on keskeinen rooli myös lähisuhdeväkivaltaan puuttumisessa. Enemmistö lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia ja tekijöistä miehiä9. Uhritutkimusten mukaan joka viides nainen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa10. Työntekijöiden niin sosiaalityössä, päivähoidossa, kouluissa, terveydenhuollossa kuin poliisissakin tulee osata tunnistaa väkivalta ja puuttua siihen. Kuntien vastuulla on huolehtia siitä, että väkivaltaa kokeneille on riittävästi turvakotipaikkoja. Myös väkivallan tekijöille on tarjottava apua väkivallan katkaisemiseksi. Kaikkien kuntien tulee laatia ja soveltaa käytäntöön poikkihallinnollinen lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma. On myös muistettava, että kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia, joista mahdollisesti joka viides on kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Onkin syytä pohtia, miten kunta kantaa vastuunsa perheväkivaltaan puuttumisessa myös työnantajan roolissaan.
Kun pohdit tasa-arvon toteutumista sosiaalitoimen kohdalla, pidä mielessä esimerkiksi nämä kysymykset:
Viitteet:
1 Päivähoito kuuluu joissakin kunnissa sivistystoimeen.
2 Anttonen & Sointu: Hoivapolitiikka muutoksessa. Stakes 2007.
3 STM Selvityksiä 2003:12
4 Omaishoidon tuki sosiaalipalveluna. Stakes 2007.
5 Asunnottomat 2007. ARA Selvityksiä 3/2008
6 STM Tasa-arvojulkaisuja 2000:5
7 STM Selvityksiä 2005:24
8 Vaaka vaaterissa. Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2006. Tilastokeskus.
9 Poliisin tietoon tullut rikollisuus 2005. Tilastokeskus.
10 Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.