tasa-arvovaalit.fi

Kunta päättää liikuntapaikoista ja liikuntavuorojen jaosta. Kuka saa parhaat liikuntavuorot? Panostetaanko joidenkin liikuntalajien järjestämiseen enemmän kuin toisten? Meneekö kilpaurheilu terveys- ja harrasteliikunnan edelle? Suunnitellaanko liikuntaa eri-ikäisiä, eri taustaisia, erityisryhmiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä ajatellen? Näillä kaikilla kysymyksillä on tasa-arvovaikutuksensa.

Tasa-arvoinen kunta jakaa liikuntavuoronsa monipuolisesti eri lajeille ja eri-ikäisille harrastajille. Esimerkiksi pienten tyttöjen tai poikien taitoluistelu tai mailapelit eivät saa jäädä parikymppisten kiekkoilijoiden jalkoihin jäähallivuorojen jaossa. Sama koskee myös liikuntaseuroja. Kunnan tulee jakaa avustuksia seuroille tasa-arvoisesti. Vaikka jalkapallojoukkue olisikin saanut vuosikymmeniä tukea, tulee uudella salsayhdistyksellä olla oikeus avustuksiin samoilla ehdoilla. Myös erityisryhmien, kuten vammaisten, liikuntaan tulee jakaa salivuoroja.

Tasa-arvovalinta on myös se, mitä liikuntapaikkoja kunta rakentaa. Usean liikuntalajin harrastaminen on vielä toistaiseksi jakautunut sukupuolen mukaan. Jos kunta ylläpitää jääkiekkohallia muttei tanssisalia, on pohdittava panostetaanko poikien liikuntaan enemmän kuin tyttöjen. Toisaalta voidaan myös miettiä, jaetaanko esimerkiksi jääkiekon tai jalkapallon pelaajien parhaat harjoitusvuorot sukupuolen tai iän mukaan. Liikkumismahdollisuuksiin vaikutetaan myös muilla kunnan päätöksillä, kuten sillä, ovatko lenkkipolut valaistuja ja pääseekö urheilupaikoille joukko- tai kevyellä liikenteellä.

Liikunnassa keskeisintä on liikunnan ilon ja oman lajin löytyminen. Tämän kannalta on tärkeää, että esimerkiksi kouluissa rohkaistaan tyttöjä ja poikia kokeilemaan erilaisia lajeja ja että tiettyihin lajeihin liitettyjä sukupuolistereotypioita puretaan. Liikunnan pariin ohjaaminen on tärkeää myös terveystoimessa. Aikuisväestöstä kaksi kolmannesta liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.¹ Tässä on myös selvä ero sukupuolten välillä: iän myötä naisten liikunta-aktiivisuus lisääntyy ja miesten vähentyy. Jos terveys- ja liikuntatoimen yhteydenpito pelaa, voivat myös vähän liikkuvat ihmisryhmät löytää itselleen mieleisen lajin.

Kun pohdit tasa-arvon toteutumista liikunnan kohdalla, pidä mielessä esimerkiksi nämä kysymykset:

• Miten kuntamme myöntämät liikuntatilojen käyttövuorot jakautuvat eri käyttäjäryhmien välillä (esim. sukupuoli, ikä, toimintakyky)?
• Jaetaanko liikuntaseuroille avustuksia tasapuolisesti?
• Miten kuntalaisten lähiympäristö tukee liikunnallista elämäntapaa?
• Järjestetäänkö kunnassamme liikuntaa monipuolisesti eri-ikäisille ihmisille?
• Toimiiko yhteydenpito liikunta- ja terveystoimen välillä?
• Mitä liikunnan harrastaminen maksaa? Onko liikkuminen mahdollista myös pienituloisille? Ovatko lajikohtaiset erot suuria?
• Koordinoidaanko kunnan omaa liikuntatarjontaa ja liikuntaseurojen tarjontaa, jotta sopivia liikuntaharrastuksia löytyisi mahdollisimman monelle?
• Mitä liikuntatiloja kunta ylläpitää?
• Pääseekö liikuntapaikoille helposti?
• Ovatko liikuntareitit valaistuja ja turvallisia?
• Onko koulujen liikunnanopetus ennakkoluulotonta ja sukupuolistereotypioita purkavaa?
• Ohjataanko kunnan rahoja terveys- ja virkistysliikuntaan vai onko kilpaurheilu etusijalla?

Viitteet:
¹ Liikunta - terveyspoliittinen mahdollisuus, STM, 2007