Kunnat järjestävät kaikille lapsille pakollisen oppivelvollisuuteen perustuvan yhdeksänvuotisen peruskoulun. Lisäksi oppivelvollisuutta ennen voi osallistua esiopetukseen ja peruskoulun jälkeen opintoja voi jatkaa lukiossa tai ammatillisissa oppilaitoksissa sekä myöhemmin ammattikorkeakouluissa, joista suurin osa on kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämiä.
Väestön koulutustaso on viime vuosikymmeninä noussut nopeasti. Työikäisestä väestöstä perusasteen jälkeen opintoja ovat jatkaneet naisista kolme neljännestä ja miehistä 70 prosenttia. Nuoremmissa ikäluokissa naiset kouluttautuvat nykyään korkeammin kuin miehet.1
Naiset ja miehet jakautuvat kuitenkin eri koulutusaloille. Teknisille aloille hakee etupäässä miehiä, terveys- ja sosiaalialoille naisia. Kuntien perusopetuksella on merkittävä rooli siinä, miten tytöt ja pojat suuntautuvat opiskelemaan ja työskentelemään eri aloille.
Esiopetuksessa, perusopetuksessa ja muussa opetuksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, millaisia sukupuolirooleja lapsille ja nuorille tarjotaan ja millaiseen toimintaan heitä rohkaistaan ja kannustetaan. Opetuksen tulisi olla sukupuolisensitiivistä. Sen pitäisi purkaa sukupuoliin ja seksuaalisuuteen liitettyjä stereotypioita ja normeja sekä mahdollistaa vapaus ilmaista ja toteuttaa itseään. Näin nuorten on peruskoulun jälkeen mahdollista hakeutua taitojaan ja mieltymyksiään vastaavaan koulutukseen ilman perinteisten sukupuoliroolien mukaista jakautumista. Myös opintojen ohjauksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että nuoria kannustetaan hakeutumaan monipuolisesti eri aloille.
Lapset ja nuoret viettävät koulussa suuren osan ajastaan. Kouluilla on siten merkittävä rooli lasten ja nuorten maailmankuvan ja minäkuvan rakentumisessa. Koulujen tulee kasvattaa oppilaat kohtelemaan toisiaan tasa-arvoisesti ja suvaitsevaisesti. Koulujen opetusohjelmaan olisi lisättävä erityistä tasa-arvokasvatusta. Sukupuolisensitiivinen opetus edellyttää, että myös opetusmateriaali on sukupuolisensitiivistä eli niissä ei toisteta stereotyyppisiä käsityksiä eri sukupuolten tehtävistä ja rooleista.
Myös oppilaitoksissa tulee tehdä tasa-arvosuunnitelmia. Oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu edellyttää järjestelmällistä puuttumista etenkin koulukiusaamiseen ja sukupuoliseen häirintään. Koulun henkilökunnan suhtautuminen oppilaiden kokemaan syrjintään toimii esimerkkinä oppilaille. Opettajien lisäksi oppilaat voivat tarvita tukea esimerkiksi koulupsykologeilta, koulukuraattoreilta ja kouluterveydenhoitajilta. Kouluille tulisi ohjata riittävästi määrärahoja näiden ammattilaisten palkkaamiseen. Oppilaat voivat kärsiä huonosta kohtelusta koulussa, mutta myös kotona. Pahoinvointi näkyy usein ulospäin, mutta siihen puuttuminen esimerkiksi lastensuojelullisin toimenpitein edellyttää erityistä ammattitaitoa.
Sukupuolisensitiivinen opetus, tasa-arvokasvatus sekä kiusaamiseen ja häirintään puuttuminen edellyttää, että opettajat ovat saaneet tähän tarkoitettua erityistä koulutusta. Kuntien onkin huolehdittava siitä, että opetushenkilökunnalle tarjotaan riittävää täydennyskoulutusta.
Koulutuksen järjestämisellä voi olla välillisiä tasa-arvovaikutuksia myös oppilaiden vanhempiin. Mikäli lähikouluja lakkautetaan, on mietittävä miten tämä vaikuttaa lasten koulumatkoihin ja niiden järjestämiseen sekä perheiden mahdollisuuteen asua maaseudulla. Myös koulun aamu- ja iltapäivätoiminta vaikuttavat vanhempien työaikajärjestelyihin.
Kun pohdit tasa-arvon toteutumista koulutuksen kohdalla, pidä mielessä esimerkiksi nämä kysymykset:
Viitteet:
1 STM Selvityksiä 2003:12.