Kunnat ovat suuria työllistäjiä. Joissain kunnissa kunta on kaikkein suurin työnantaja. Kuntien rooli työnantajana on siis merkittävä ja kuntien henkilöstöpolitiikan tarkastelu tasa-arvon kannalta tärkeää. Työtätekevistä naisista kolmasosa työskentelee kunnille, miehistä sen sijaan alle kymmenen prosenttia.1
Kaikista kuntien työntekijöistä 80 % on naisia. Työntekijät jakautuvat voimakkaasti sukupuolen mukaan eri sektoreille. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnasta yli 90 % on naisia. Miehiä puolestaan työskentelee eniten järjestystoimessa, kaavoituksessa, liike- ja palvelutoiminnassa ja kiinteistösektorilla. Eniten työllistävien toimialojen (terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja sivistystoimi) työntekijöistä naiset muodostavat selvän enemmistön.2
Naisten osuus kuntien johtopaikoilla on kuitenkin pieni suhteessa heidän määräänsä kunnan työntekijöinä. Kunnanjohtajista joka kymmenes on nainen. Hallinto- ja talousjohtajista naisia on viidennes, sosiaali- ja koulutoimenjohtajista 40 prosenttia.3 Tasa-arvoinen kunta valitsee kahdesta pätevästä vähemmistösukupuolta edustavan. On myös tärkeää tukea työntekijöiden urakehitystä sukupuolesta riippumatta.
Myös kunnan henkilöstön palkoissa on eroja sukupuolten välillä. Vertailtaessa säännöllisesti työtätekeviä huomataan, että naiset tienaavat 84 prosenttia miesten palkoista. Kunnissa sukupuolten välinen palkkaero on kuitenkin pienempi kuin yksityisellä sektorilla tai valtiolla.4 Valitettavan suuri osa kunnan töistä tehdään pätkissä. Tasa-arvoinen kunta ei pidä työntekijöitään turhaan pätkätöissä. Tasa-arvon kannalta on myös olennaista kiinnittää huomiota siihen, etteivät pätkätyöt kasaannu esimerkiksi tyypillisen naisvaltaisille aloille.
Kunnilla on muiden työnantajien tapaan velvollisuus tehdä henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, jossa on esitettävä vuosittain toimenpiteitä tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvosuunnitelmassa tulee kiinnittää huomiota erityisesti palkkaukseen, työsuhteen ehtoihin liittyviin asioihin, työhönottoon, työntekijöiden ammatilliseen kehitykseen, uralla etenemiseen, työolojen kehittämiseen, sukupuolisen häirinnän poistamiseen ja ehkäisyyn, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä tasa-arvokartoituksiin. Tasa-arvosuunnitelman tekeminen on pakollista työpaikoilla, jotka työllistävät yli 30 henkeä. Tästä huolimatta tasa-arvovaltuutetun toimiston selvityksen mukaan kunnista vain 12 % oli tehnyt erillisen tasa-arvosuunnitelman vuonna 2005. Yli puolet kunnista oli ilmoittanut, ettei tasa-arvosuunnitelmaa ole eikä sitä ole tarkoitus tehdä.5
Kuntien tulee puuttua kaikkeen sukupuoliseen ja seksuaaliseen häirintään. Yksi ratkaisu on nimetä erillinen häirintäyhdyshenkilö, jonka puoleen kaikki työntekijät voivat kääntyä.
Henkilövalintoja tehdään kunnissa myös kuntien luottamuselimissä. Kunnallisissa toimielimissä on tasa-arvolain mukaan noudatettava kiintiösäädöstä, joka takaa kummallekin sukupuolelle vähintään 40 prosentin edustuksen. Kiintiöt ovat onnistuneet muuttamaan kunnallispolitiikan rekrytointikäytäntöjä ja tuomaan erilaisia näkökulmia päätöksentekoon ja siten demokratisoimaan kunnallista päätöksentekoa. Tästä huolimatta molempien sukupuolten tasa-arvoinen osallistuminen kunnalliseen päätöksentekoon ei ole aivan selvää. Kiintiösääntö ei koske luottamuselinten puheenjohtajistoja, jotka ovat edelleen hyvin miesvaltaisia. Kiintiösäännön myötä valtaa on myös osittain siirretty erilaisiin epävirallisiin työryhmiin, jotka ovat kiintiöiden ulottumattomissa.6
Tasa-arvon toteutumista kunnallispoliittisessa päätöksenteossa on siis edelleen valvottava sekä luottamushenkilöiden valintoja että politiikan sisältöjä ajatellen. Kiintiösäännökset eivät myöskään koske vaaleilla valittuja valtuustoja. Valtuutettujen sukupuolijakauma onkin lopulta äänestäjien käsissä.
Kun pohdit tasa-arvon toteutumista henkilöstön kohdalla, pidä mielessä esimerkiksi nämä kysymykset:
Viitteet:
1 Naiset ja miehet Suomessa 2007, Tilastokeskus.
2 STM Selvityksiä 2003:12.
3 STM Selvityksiä 2003:12.
4 Naiset ja miehet Suomessa 2007, Tilastokeskus.
5 Melkas, Tuula & Lehto Anna-Maija: Tasa-arvosuunnittelu julkisella sektorilla. STM Tasa-arvojulkaisuja 2005:3.
6 Holli, Luhtakallio & Raevaara: Sukupuolten valta/kunta. Vastapaino 2007.