tasa-arvovaalit.fi

Köyhyys ja syrjäytyminen koskevat eri tavalla naisia ja miehiä. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja miehiin tulee arvioida etukäteen.

Useamman vuoden pitkäaikaisköyhyys on kasvanut Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien: Tilastokeskuksen mukaan pitkäaikaisköyhiä oli kymmenen vuotta sitten 230 000, kun heitä on nyt 477 000. Kehityksen taustalla vaikuttaa sosiaalietuuksien jääminen jälkeen yleisestä ansiotasosta, pienempien palkkojen riittämättömyys, asumisen kalleus, työttömyys sekä muut työelämän ongelmat.

Köyhyysriski koskee erityisesti eläkeläisiä ja yksinhuoltajia, joista suurin osa on naisia. Toisaalta koulussa heikosti menestyvät, peruskoulun ja myöhemmät opintonsa keskeyttävät ja koulupudokkaat ovat useammin poikia kuin tyttöjä. Heikosti koulussa menestyviin ja koulunsa kesken jättäviin poikiin tulisi kiinnittää huomiota, sillä heikko koulutus voi johtaa pysyvään syrjäytymiseen ja huono-osaisuuteen.

Köyhyys lapsiperheissä

Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut siis lähes kolminkertaiseksi. Tilastokeskuksen mukaan pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus kaikista alle 18-vuotiaista oli vuonna 1995 4,7 prosenttia ja vuonna 2009 13,2 prosenttia.

Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita. Myös perheen koko vaikuttaa lapsen köyhyysriskiin.

Naisten ansiotyö tai kahden elättäjän perhe lisäävät työvoiman tarjontaa, työmarkkinoiden joustavuutta, kotitalouksien ostovoimaa ja palvelujen kysyntää. Ne vakauttavat myös perheiden toimeentuloa. Äitien ansiotyö on myös paras suoja köyhyyttä ja lapsiköyhyyttä vastaan. Äitien ansiotyön edellyttämä lasten päivähoito on samalla investointi lapsiin tasaten perheiden välisiä sosiaalisia eroja. Suomessa lapsiperheiden köyhyyden kasvu juontuu ainakin osin äitien työnteon vähentymisestä.

Yksinhuoltajista enemmistö on naisia. Yksinhuoltajien suhteellinen taloudellinen asema heikkeni 1990-luvun laman aikana, ja vaikka tilanne on 2000-luvulla jonkin verran parantunut, on yksinhuoltajien köyhyys edelleen vakava ongelma. Tilastokeskuksen mukaan yksinhuoltajista alle köyhyysrajan jäi vuonna 2009 26,9 prosenttia. Kahden elättäjän perheessä vastaava luku oli 10,2 prosenttia.

Vielä vuonna 1990 Suomi ja Ruotsi olivat eurooppalaisia poikkeuksia siinä, että yksinhuoltajaäitien työllisyysaste oli korkeampi kuin avio- tai avoliitossa olevilla puolisoäideillä. Yksinhuoltajaäitien työllisyysaste oli tuolloin Suomessa 87 prosenttia. Vuoteen 2000 mennessä yksinhuoltajaäitien työllisyysaste väheni 67 prosenttiin. Entistä useammin pienen lapsen yksinhuoltajaa uhkaa köyhyys Suomessa. Naisten on yhä vaikeampaa pitää yllä ”itsellistä perhettä” ilman mieselättäjää.

Vanhempien työssäkäynti ei aina suojaa perhettä köyhyydeltä. Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, ettei työstä saatava palkka riitä perheen kulujen kattamiseen. Säännöllistä työtä ei aina ole saatavilla pätkä- ja osa-aikatöiden epävarmassa maailmassa. Korkeakaan koulutus ei aina suojaa perhettä köyhyydeltä, vaan pienituloisuus voi koetella myös korkeasti koulutettua.

Toisin kuin muissa lapsiperheissä, lapsilisät eivät lisää kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden tuloja lainkaan. Lapsilisä huomioidaan tulona toimeentulotukilaskelmassa ja toimeentulotukea vähennetään lapsilisän verran. Lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi suhteessa toimeentulotukeen olisi konkreettinen keino vähentää lapsiköyhyyttä ja köyhyyden periytyvyyttä.

Yksinelävien köyhyys

Yksinelävät ovat hieman useammin naisia kuin miehiä. Vuonna 2006 naisten osuus yksineläjistä oli 56,8 prosenttia ja miesten 43,2 prosenttia. Yksinasuminen on sekä naisilla että miehillä yleisintä juuri keski-iässä. Miehet elävät nuorena hieman naisia useammin yksin, mutta vanhimmissa yksineläjissä naisten osuus on puolestaan huomattavasti miehiä suurempaa.

Yksinelävät miehet ovat yliedustettuina toimeentulotuen saajissa ja yksinasuvat ovat yleisin toimeentulotuen piirissä oleva ryhmä. Kaikista toimeentulotuen saajista noin 70 prosenttia on yksinasuvia. Pitkäaikaista toimeentulotukea saavat ovat yleisimmin yksin asuvia miehiä. Vuonna 2008 kaikista pitkäaikaista toimeentulotukea saaneista 12,8 prosenttia oli miehiä ja 7 prosenttia naisia.

Yksinasuvat naiset jäävät yleensä yksinasuvia miehiä useammin köyhyysrajan alapuolelle. Keski-ikäisten yksineläjien keskuudessa tilanne on kuitenkin toisin: 45 - 64-vuotiaista miehistä 29,1 prosenttia ja naisista 21,1 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2006.

Kaksi kolmasosaa 75 vuotta täyttäneestä väestöstä on naisia. Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden miesten. 2000-luvulla pienituloisten naisten osuus ikäluokkansa naisista oli noin kaksi kertaa suurempi kuin vastaava miesten pienituloisuusaste. Vuodesta 2004 alkaen 75 vuotta täyttäneiden, yksin asuvien naisten pienituloisuusaste on pysynyt 30 prosentin yläpuolella ja ero saman ikäluokan yksin asuviin miehiin on kasvanut (Tilastokeskus).

Yksinasuvien köyhyyttä ei ole totuttu lähestymään samalla tavoin kuin esimerkiksi lapsiperheiden köyhyyttä. Lapsiperheissä lapseen voidaan kiinnittää erilaisia etuuksia perheiden rakenteesta huolimatta. Yksinasumiseen ei kiinnity sellaisenaan mitään etuuksia. Kun yksinasuvien joukko mielletään hyvin moninaiseksi, on tällaiselle joukolle vaikea löytää yhteistä intressiä tai edunvalvontaa.

Yksinelävät kokevat tutkimusten mukaan, että heidän väestöryhmäänsä pidetään vähempiarvoisena kuin muita ryhmiä. He myös kokevat jääneensä unohdetuiksi sosiaalipalveluita suunnattaessa.

Asunnottomuus

Asunnottomista selkeä enemmistö on miehiä, ja asunnottomuuteen liittyy vakava syrjäytymisriski. Ongelma keskittyy pääkaupunkiseudulle, jossa on yli puolet Suomen asunnottomista. Asunnottomuuden pitkittymisen riski kasvaa merkittävästi, jos asunnottomuuteen liittyy yksi tai useampia seuraavista tekijöistä: hallitsematon päihteiden käyttö, huumeiden aktiivikäyttö, mielenterveysongelmat, neurologiset vammat, taipumus väkivaltaisuuteen, rikollisuus, vankilasta vapautuminen, velkaantuminen.

• Köyhyys ja syrjäytyminen koskevat eri tavalla naisia ja miehiä. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja miehiin tulee arvioida etukäteen.
• Yksin- ja lähihuoltajien mahdollisuuksia työntekoon on helpotettava esimerkiksi päivähoitopalveluita, kotipalveluita sekä koululaisten iltapäivähoitoa kehittämällä.
• Yksilön oikeus työttömyysturvaan on tehtävä puolison tuloista tai yrittäjyydestä riippumattomaksi.

Lue lisää:

Linkit
Johanna Lammi-Taskulan ja Minna Salmen sekä Pasi Moision artikkelit kirjassa Suomalaisten hyvinvointi 2010.
Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilasto 2009

Kirjallisuus
Julkunen, Raija: Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit (Vastapaino 2010).