Sukupuolten tasa-arvoa on edistetty kaksoisstrategian avulla. Tasa-arvon esteitä on toisaalta poistettu erityistoimin, esimerkiksi lainsäädännöllisin toimin, ja toisaalta sukupuolinäkökulma on pyritty valtavirtaistamaan kaikkeen päätöksentekoon. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen merkitsee sitä, että tasa-arvon edistämispyrkimys otetaan huomioon asioiden valmistelussa, toimeenpanossa, seurannassa ja arvioinnissa, lainvalmistelussa, tulosohjauksessa ja talousarvioissa.
Vaikka hallituksella on keskeinen vastuu tasa-arvon edustamisesta, alue- ja kuntatason toimijoiden, kansalais- ja työmarkkinajärjestöjen sekä tutkimuksen rooli tasa-arvotyössä on tärkeä. Hallintoa on kehitettävä niin, että tasa-arvon huomioon ottamista varten luodaan ja vakiinnutetaan tarpeelliset menettelyt ja käytännöt, jotka varmistavat valtavirtaistamisen toteutumisen.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen edellyttää päätösten ja toiminnan sukupuolivaikutusten arviointia (suvaus). Täydellisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ihmisten toimintamahdollisuudet ja velvollisuudet – mm. opiskelu, työssäkäynti, kodinhoito, lastenhoito, omaishoito, liikkuminen, vapaa-ajan harrastukset – jakautuvat tasapuolisesti ilman sukupuolittuneita eroja. Tasapuolisella jakautumisella tarkoitetaan sitä, että oikeudet ja velvollisuudet koskevat yhtäläisesti kaikkia sukupuolesta riippumatta. Jokaisella yksilöllä tulee olla mahdollisuus toteuttaa itseään ilman, että hänelle asetetaan esteitä sukupuolensa perusteella. Toistaiseksi on kuitenkin löydettävissä eroja naisten ja miesten välillä monilla elämänaloilla terveydestä syrjäytymiseen, hoivavastuusta harrastuksiin.
Suvaus ei kuitenkaan yksin riitä. Yhtä tärkeää on, että kaikessa toiminnassa pyritään tunnistamaan ja purkamaan stereotyyppisten sukupuoliroolien uusintamista. Erityisen tärkeää tämä on kasvatus- ja opetustyössä. Todellinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ihmisen valintoja eivät ohjaa hänen sukupuolensa perusteella häneen kohdistetut odotukset, vaatimukset tai toiveet, vaan hän saa valita koulutusalansa, ammattinsa ja harrastuksensa omien kykyjensä, mieltymystensä ja taitojensa mukaan.
Tasa-arvoinen ja demokraattinen päätöksenteko edellyttää, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon eri sektoreilla. Sukupuolten tasapuolinen edustus päätöksenteossa onkin keskeinen osa demokratian toteutumista. Suomalaiset naiset ovat verrattain hyvin edustettuina edustuksellisessa poliittisessa päätöksenteossa. Naisten osuus eduskuntavaalien ehdokkaista, saaduista äänistä ja edustajanpaikoista on kuitenkin edelleen pienempi kuin miesten. Suomessa ei ole käytössä ehdokaskiintiöitä, mutta monilla puolueilla on kuitenkin omia suosituksia miesten ja naisten tasapuolisesta asettamisesta ehdolle. Viimeaikaisissa vaaleissa suurimmalla osalla puolueista onkin ollut ehdokaslistoillaan noin 40 prosenttia naisia.