tasa-arvovaalit.fi

Nykyinen hallitus asetti ohjelmassaan tehtäväksi "selvittää mahdollisuus vanhempainvapaajärjestelmän laajemmaksi uudistamiseksi". Mahdollisuuksia on nyt selvitetty puolentoista vuoden ajan ministeri Liisa Hyssälän elokuussa 2009 asettamassa laajassa työryhmässä. Ratkaisu vanhempainvapaan kehittämissuunnasta jää tulevan, eduskuntavaalien tuloksen perusteella valittavan hallituksen ohjelmassa päätettäväksi.

Vanhempainvapaata ei ole paljoa uudistettu sitten 1980-luvun. Sitä on kehitetty pieninä paloina; lopputuloksena monimutkainen tilkkutäkki. Pidennystä vanhempainvapaaseen ei ole saatu yli 20 vuoteen lukuun ottamatta isän bonusvapaan tuomaa neljän viikon lisäystä isyysvapaaseen. Suomi on muihin pohjoismaihin ja jo moniin Keski-Euroopan maihinkin verrattuna jäänyt jälkeen niin vanhempainvapaan pituuden ja korvaustason suhteen kuin isien osuudessa vanhempainvapaan käyttäjinä.

Vanhempainvapaiden tavoitteena on turvata lasten hyvinvointi ja edistää sukupuolten tasa-arvoa niin perheessä kuin työelämässäkin. Tavoitteet toteutuvat nykyisin huonosti.

Nykyisen vanhempainvapaan päättyessä lapsi on 9–10 kuukauden ikäinen. Ajankohta on lapsen kehitysvaiheen kannalta huono: lapselle on vaikeaa erota tutuista hoitajista ja ympäristöstä, joten päivähoidon aloittaminen ei ole lapsen kehityksen kannalta suotuisaa. Lähes 90 prosenttia perheistä valitseekin vanhempainvapaan jälkeen kotihoidon tuen ainakin muutamaksi kuukaudeksi, keskimäärin siihen saakka, kun lapsi on 1,5–2 -vuotias. Yli puolet perhevapaa-ajasta perhe on siis niukan kotihoidon tuen varassa. Pienten lasten perheissä köyhyysriski onkin kaksinkertainen verrattuna teini-ikäisten lasten perheisiin.

Vaikka vanhempainvapaiden kehittäminen on parinkymmenen vuoden ajan keskittynyt isien kannustamiseen vapaille, isät käyttävät edelleen alle 7 prosenttia kaikista vanhempainrahapäivistä – osuus on hieman alle kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Isäkuukautta pidemmän vanhempainvapaan pitää vain pari prosenttia isistä. Yleisimmin isät käyttävät ainoastaan heille nimetyt vapaat, eli isyysvapaan (74 %) ja isäkuukauden (18 %). Nykyjärjestelmän eväin pääsemme vanhempainvapaiden tasapuoliseen käyttöön noin 200 vuoden kuluttua.

Koska naiset käyttävät valtaosan perhevapaista, naisten asema työmarkkinoilla on miehiä huonompi. Tämä heijastuu naisten työnsaantimahdollisuuksiin, urakehitykseen ja palkkakehitykseen. Naisten ongelmat ovat kärjistyneet määräaikaisten työsuhteiden yleistyessä 1990-luvulla varsinkin julkisella sektorilla. Määräaikainen työsuhde ennen lapsen syntymää selittää eniten sitä, että äiti on pitkään kotihoidon tuella. Perhevapaalla olevan naisen palkka jää jälkeen työssä olevien naisten palkoista ainakin parin vuoden ajaksi, sitä enemmän, mitä kauemmin nainen on perhevapaalla. Tämä vaikuttaa myös naisen tuleviin eläkkeisiin. Naisten syrjintä työelämässä ei vähene, ennen kuin miehet käyttävät vanhempainvapaista merkittävän osan ja vanhemmuus lakkaa työelämässä olemasta pelkästään naisiin liitetty asia.

TANE on tukenut vanhempainvapaiden uudistamista 6+6+6 -mallin mukaisesti. Mallissa vanhempainvapaa pitenee siihen asti, kun lapsi on 1,5-vuotias. Vapaa koostuu kolmesta kuuden kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi vanhempien jaettavissa, ja yksi isälle. Vapaakausia voi pitää siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Äiti voi halutessaan jäädä kotihoidon tuelle oman vapaajaksonsa ja jaettavan vapaajakson päätyttyä, ja isä voi pitää oman jaksonsa vasta tämän jälkeen. Lapsen kotihoitoa voidaan siis joustavasti jatkaa myös yli hänen 1,5-vuotispäivänsä. Yksinhuoltaja voi pitää koko 18 kuukauden vapaan. Vanhempainvapaan pidentäminen kohentaisi useimpien lapsiperheiden toimeentuloa, koska vanhemmat saisivat ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa huomattavasti pidempään kuin nykyisin.

Tutkimus osoittaa isien käyttävän pääasiassa niitä vapaita, jotka on nimetty isille. Islannissa ja Norjassa miesten vanhempainvapaan käyttö nousi parista prosentista noin 80 prosenttiin isistä isäkiintiön myötä. Isille nimenomaan omistettu vapaajakso saa isät miettimään sitä, että kysymys on juuri heidän ratkaisustaan. Kiintiöillä yhteiskunta antaa tukensa sille, että vanhemmuus on sekä äitien että isien asia. Lakisääteisten kiintiöiden tukemana miehen olisi nykyistä helpompi ottaa vapaalle jääminen puheeksi työpaikallaan. Näin työpaikoilla alkaisi näkyä, että myös miehet ovat vanhempia. Kun vapaan pitäminen alkaa olla riippumatonta vanhemman sukupuolesta, äitien syrjintä työmarkkinoilla vanhemmuuden vuoksi alkaa hälventyä. Jos isät alkavat käyttää enemmän vanhempainvapaata, äidit palaavat työhön nykyistä aikaisemmin. Pienten lasten äitien työllisyysaste siis todennäköisesti nousisi, äideille karttuisi työ- ja eläketuloja ja yhteiskunnalle verotuloja.

6+6+6-mallia kannattaa yli puolet suomalaisista Väestöliiton vuonna 2010 tekemän perhebarometrin mukaan; kansalaiset siis uskovat mallin mahdollisuuksiin.

Vanhempainvapaan uudistaminen 6+6+6 -mallin pohjalta on investointi lasten hyvinvoinnin ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen – suomalaisen perhepolitiikan perustavoitteisiin.