Naisurheilu
Suomalaiset naiset harrastavat paljon liikuntaa, ja he ovat myös menestyneet huippu-urheilijoina. Naisten urheilu saa kuitenkin miesten urheilua vähemmän mediahuomiota ja sponsoritukea. Lisäksi naiset hyötyvät miehiä vähemmän julkisilla varoilla ylläpidetyistä liikunta- ja urheilutiloista.
Naisia on edelleen vähän urheilujärjestöjen johtopaikoilla. Liikunta-alaa opiskelee likimäärin yhtä paljon miehiä ja naisia, mutta miehet pääsevät useammin johtotehtäviin kunnissa, liikuntajärjestöissä, urheiluopistoissa ja liikuntatieteellisissä yhteisöissä. Huippu-urheilijoista erityisesti joukkuelajeja harrastavien naisten taloudelliset edellytykset ovat usein miehiä huonommat.
Kunnalliset liikuntapaikat palvelevat enemmän poikien ja miesten kuin tyttöjen ja naisten liikkumista. Kunnat rakentavat ja omistavat enemmän miesten suosimille lajeille suunnattuja liikuntapaikkoja, ja niiden käyttövuoroja ei yleensä jaeta tasa-arvoisesti tyttö- ja poikaryhmille.
Yhteiskunta on investoinut niukalti sellaisiin lajeihin, joiden harrastajista suurin osa on tyttöjä ja naisia. Esimerkiksi ratsastuksen, tanssin ja aerobicin tarjonnasta suuri osa on kaupallista. Valtion tuki annetaan usein järjestöjen kautta, mikä palvelee paremmin miehiä kuin naisia. Naiset liikkuvat miehiä enemmän omatoimisesti ja vähemmän urheiluseuroissa. Monet lajit koetaan edelleen stereotyyppisesti naisten tai miesten lajeiksi, mikä rajoittaa sekä tyttöjen että poikien lajivalintoja.
Linkkejä:
SLU: Miehet ja naiset liikunnassa ja urheilussa 2004.
