Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on arkipäivää Euroopan unionissa, myös Suomessa. Syrjintää koetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen, sosiaaliturvan, koulutuksen sekä muiden palveluiden saatavuuden osalta. Ja valitettavasti yhä myös työelämässä. Näihin vähemmistöihin kuuluvilla voi olla myös ongelmia löytää asuntoa tai he voivat olla vaarassa menettää sen kun vuokranantajalle selviää vuokralaisen seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti.
Kirjava kansallinen lainsäädäntö aiheuttaa myös monia käytännön ongelmia. Suomalaisella rekisteröidyllä puolisolla voi olla vaikeuksia saada tietoa puolisonsa terveydentilasta tai päättää hänen hoidostaan vakavan sairastumisen tai onnettomuuden yhteydessä joissakin jäsenmaissa. Myös rekisteröidyn parin lapset voivat olla muita epäsuotuisammassa asemassa esimerkiksi päivähoidossa ja koulutuksessa. On myös mahdollista, että sateenkaariperheet saattavat pudota kokonaan yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle, koska vain harvojen jäsenmaiden lainsäädäntö tunnistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet.
Euroopan parlamentin jäsenten tulee tarttua haasteeseen panna toimeen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa koskeva EU-lainsäädäntö kaikissa EU:n jäsenmaissa. Tämän vuoksi onkin tärkeää pohtia, kuinka tärkeänä oma ehdokkaasi pitää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kansalaisten syrjimättömyyttä ja ihmisoikeuksien toteutumista?