Samapalkkaisuus
Naisten ja miesten palkkaero on Suomessa iso ja sitkeä tasa-arvokysymys. Muita keskeisiä työelämän tasa-arvokysymyksiä ovat pätkätöiden kasautuminen naisille, perinteinen naisten ja miesten työnjako, työn kiireisyys sekä työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat. Sukupuolten palkkaero on pysytellyt pitkään 20 ja 18 prosentin välillä.
Sitkeän palkkaeron kaventamiseksi hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöt käynnistivät vuonna 2006 kansainvälisesti ainutlaatuisen samapalkkaisuusohjelman. Päätavoitteena on naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventaminen vuoteen 2015 mennessä enintään 15 prosenttiin. Ohjelma pyrkii palkkaeron kaventamiseen myös työelämän kehittämistoimilla. Viime vuosina palkkaerot ovatkin jonkin verran kaventuneet, mutta vauhti on liian hidas.
Entinen valtakunnan sovittelija, varatuomari Juhani Salonius toteutti ulkopuolisena ja riippumattomana asiantuntijana ohjelman kokonaisarvioinnin viime syksynä. Hän totesi arviossaan, että nykytahdilla naisen euro nousee vajaaseen 84 senttiin vuonna 2015. Palkkaeron kaventumiseen ovat vaikuttaneet myönteisesti työ- ja virkaehtosopimusratkaisut, työn vaativuuteen perustuvat palkkausjärjestelmät ja työpaikoilla tehdyt tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset. Naisten osuus johtajista ja esimiehistä on myös kasvanut. Sen sijaan perinteinen ammatillinen työnjako junnaa paikallaan, miehet tekee ukkoin työt ja naiset akkain, edelleen. Naisten ja miesten palkkaeroa on selitetty monin tavoin. Palkkaeron on selitetty johtuvan työelämän sukupuolittuneesta työnjaosta ja rakenteesta. Naisvaltaiset alat ovat heikommin palkattuja kuin miesalat. Kuntasektorin henkilöstöstä yli 80 prosenttia on naisia. Toimialojen sisällä naisille tyypilliset työt sijoittuvat alempiin vaativuus - ja palkkaluokkiin kuin miesten työt.
Mikä purisi parhaiten palkkaeroon vuoteen 2015 mennessä? Palkkaeroon purisi parhaiten naisvaltaisille aloille suunnatut reilut palkankorotukset. Tämä on tahdon kysymys. Työn vaativuuteen perustuvien palkkausjärjestelmien tehokas käyttöön otto on keskeinen keino. Tulospalkkausta tulisi lisätä myös naisaloilla. Työpaikoilla tasa-arvosuunnitelmien laadun parantaminen ja perusteettomiin palkkaeroihin puuttuminen auttaisi asiaa.
Työelämän kehittämistoimilla voidaan myös parantaa palkkausta. Tämä tarkoittaa perusteettomien määräaikaisuuksien vähentämistä ja naisten työn sisältöjen kehittämistä. Myös miesten työmarkkina-aseman kehittäminen vaatii korjausta, muun muassa isien perhevapaiden käyttöä tulee lisätä. Perinteisen sukupuolijaon purkaminen sekä koulutuksessa että työelämässä tekee terää myös palkkaerolle. Samapalkkaisuustavoitteessa eteneminen edellyttää samanaikaista kehittämistyötä eri toimintalohkoilla.
Samapalkkaisuusohjelman työ ei ole läheskään valmis. Ensi vaalikausi on ratkaiseva sen kannalta, päästäänkö ohjelman tavoitteeseen vuoteen 2015 mennessä. Samapalkkaisuusohjelmaa tulisi jatkaa seuraavalla hallituskaudella ja sille tulisi taata riittävät resurssit. Työmarkkinajärjestöt ovat avainasemassa useimpien samapalkkaisuusohjelman tavoitteiden edistämisessä ja työpaikkatason toimet niiden toteuttamisessa. Hallituksen ja valtiovallan tonttia on valtion budjetti, jolla luodaan resursseja erityisesti julkisen sektorin palkanmaksuun. Hallituksen kontolle kuuluu myös toimivan ja tehokkaan tasa-arvolainsäädännön seuranta ja kehittäminen.
