tasa-arvovaalit.fi

Tasa-arvoinen ja demokraattinen päätöksenteko edellyttää, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. Sukupuolten tasapuolinen edustus päätöksenteossa onkin keskeinen osa demokratian toteutumista. Määrällisten tasa-arvotavoitteiden lisäksi tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota myös laadullisiin tasa-arvoon liittyviin kysymyksiin, kuten sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen päätöksenteon sisältöihin. Samoin sukupuolinäkökulmaan on tärkeä kiinnittää huomiota edistettäessä vähemmistöryhmien osallistumismahdollisuuksia.

Suomalaiset naiset ovat verrattain hyvin edustettuina edustuksellisessa poliittisessa päätöksenteossa. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuu kärkisijoille naiskansanedustajien osuudessa (40 %, 2010) mitattuna. Naisten määrän kasvu politiikassa ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, vaan se on vaatinut poliittista tahtoa ja konkreettisia toimenpiteitä. Esimerkiksi Anneli Jäätteenmäen hallitusta muodostettaessa vuonna 2003 kiinnitettiin erityistä huomiota sukupuolten tasapuoliseen edustukseen, ja tällöin hallitukseen nimitettiin ensimmäistä kertaa yhtä paljon naisia ja miehiä.

Hallitus

Hallituksissa naisten osuus on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut jatkuvasti yli 40 prosentin. Vanhasen II hallituksessa naisten osuus nousi 60 prosenttiin, mikä on suurempi kuin missään muualla maailmassa. Useita vuosikymmeniä kestänyttä vahvaa ministerinsalkkujen sukupuolenmukaista jakautumista alettiin purkaa 1990-luvulla, jolloin esimerkiksi puolustusministeriksi ja ulkoministeriksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen. Kesäkuussa 2010 Suomeen valittiin toinen naispääministeri. Ensimmäisen valtiovarainministerin tehtäviä on kuitenkin aina hoitanut miespuolinen ministeri.

Nykyisin hallituksen työskentelyyn vaikuttavat myös poliittiset valtiosihteerit, jotka toimivat ministerien apuna poliittisessa ohjauksessa ja asioiden valmistelussa. Nykyisessä hallituksessa pääministerin lisäksi kymmenellä ministerillä on valtiosihteeri. Yhteensä yhdestätoista valtiosihteeristä naisia on viisi. Valtiosihteereillä on merkittävää poliittista valtaa, joten miesten ja naisten tasapuolinen edustus valtiosihteerin tehtävissä on tärkeää. Myös ministerivaliokuntien tasapuoliseen sukupuolijakaumaan on tärkeä kiinnittää huomiota. Nykyisen hallituksen ministerivaliokunnista ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ja EU-ministerivaliokunnassa naisia ja miehiä on yhtä paljon; raha-asiainvaliokunnassa naisten osuus on 33 % ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 25 %.

Eduskuntavaalit

Naisten osuus eduskuntavaaliehdokkaista, saaduista äänistä ja edustajanpaikoista on edelleen pienempi kuin miesten. Naisten osuus sekä ehdokkaista että valituista nousi vuoteen 1991 asti. Vuosina 1995 ja 1999 naisten osuus ehdokkaista kuitenkin laski edellisiin vaaleihin verrattuna. Vuonna 1995 tämä näkyi myös naisten osuudessa valituista kansanedustajista, kun osuus laski 39 prosentista 34 prosenttiin. Viime eduskuntavaaleissa naisten osuus on ollut taas hienoisessa nousussa.

Naisten osuus valituista heijastelee naisten määrää ehdokkaina, joten tasapuolinen ehdokasasettelu on tärkeää. Suomessa ei ole käytössä ehdokaskiintiöitä, mutta monilla puolueilla on omia suosituksia miesten ja naisten tasapuolisesta asettamisesta ehdolle. Puolueiden omat naisjärjestöt ovat ajaneet jo pitkään tasapuolisempaa ehdokasasettelua. Viime vaaleissa suurimmalla osalla puolueista onkin ollut ehdokaslistoillaan noin 40 prosenttia naisia.

Siitä huolimatta, että naiset ovat vuodesta 1987 äänestäneet vilkkaammin kuin miehet, ei naisten yhteiskunnallinen aktivoituminen ole samassa suhteessa lisännyt heidän vaalimenestystään. Tutkimusten mukaan miehet suosivat äänestäessään oman sukupuolensa edustajaa, kun taas naisten äänet jakautuvat tasaisemmin sekä miehille että naisille.

Eduskunnan valiokuntalaitos

Hallitusohjelmien ja tasa-arvo-ohjelmien päätöksentekoa koskevat kirjaukset ovat viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla keskittyneet sukupuolten tasapuolisen edustuksen edistämiseen ja naisten osuuden kasvattamiseen poliittisessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa sekä yritysten johtopaikoilla. Esimerkiksi eduskunnan valiokuntalaitos on kuitenkin jäänyt tähän asti vähälle huomiolle, vaikka sillä on suuri merkitys lainsäädäntöprosessissa.

Sekä eduskunnan valiokuntien että ministeriöiden lainvalmistelutyöhön liittyy erilaisten järjestöjen ja asiantuntijoiden kuuleminen. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta julkaisi vuonna 2009 Anne Maria Hollin ja Milja Saaren tutkimuksen Sukupuoli eduskunnan asiantuntijakuulemisissa. Tutkimuksen mukaan vuonna 2005 valiokunnissa konsultoiduista henkilöasiantuntijoista noin kaksi kolmannesta oli miehiä. Asiantuntijoiden kuuleminen jakautui sukupuolittain siten, että perinteisesti miehisinä pidetyillä aloilla, kuten talous- ja puolustuspolitiikassa, kuultiin selvästi vähemmän naisia, kun taas naisvaltaisina pidetyllä aloilla, kuten sosiaali- ja tasa-arvoasioissa, naisten osuus kuulluista oli suhteellisesti suurempi.

Kuultavaksi kutsuttavien asiantuntijoiden ja järjestöjen valinnassa on tärkeää kiinnittää huomiota myös moninaisuusnäkökulmaan. Tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset ryhmät ja esimerkiksi vähemmistöjä edustavat järjestöt pääsevät tasapuolisesti kuultavaksi. Myös ryhmien sisäisiin eroihin ja naisten ja miesten asemaan järjestöjen sisällä on kiinnitettävä huomiota. Molempien sukupuolten huomioonottaminen on turvattava, kun maahanmuuttajajärjestöjä ja muita vähemmistöryhmiä edustavia kansalaisjärjestöjä kuullaan.