Väkivalta
Ihmisoikeudet, oman vartalon itsemääräämisoikeus ja oikeus tulla kunnioitetuksi kuuluvat myös nuorille. Suomi ei ole lintukoto lapsiin ja nuoriin kohdistuvassa häirinnässä ja väkivallassa. YK:n arvion mukaan Suomessa väkivaltaa kohtaa vuosittain noin 61 000 lasta. Yllättävän moni koululainen on kokenut seksuaalista häirintää.
Väkivaltaa ja häirintää kohtaavat sekä tytöt että pojat, ja väkivaltaan syyllistyy sekä miehiä että naisia. Väkivalta ei kuitenkaan ole sukupuolesta riippumatonta: tytöt ja pojat kohtaavat erilaisia väkivallan muotoja eri suhteessa.
Euroopan unioni on pyrkinyt torjumaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa Daphne-ohjelmilla. Ohjelmien puitteissa jaetaan tukea hankkeille, joissa on mukana vähintään kaksi jäsenmaata. Erilaisia lapsiin ja nuoriin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat esimerkiksi perheväkivalta, väkivalta kouluissa, sukupuolielinten silpominen ja ihmiskauppa.
EU on sitoutunut lasten oikeuksien edistämiseen myös osana yhteistä ulkopolitiikkaansa. Perustan ulkopoliittisille toimille muodostavat Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2007 hyväksymät suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi. EU-maiden yhteistyö lasten oikeuksien alalla on välttämätöntä myös rajat ylittävän lapsiin kohdistuvan rikollisuuden torjumiseksi. Vuonna 2006 Euroopan komissio ehdotti, että unioni luo kokonaisvaltaisen lasten oikeuksia koskevan strategian. Strategian tavoitteena on tukea jäsenvaltioiden toteuttamia toimia sekä edistää lasten oikeuksia unionin sisällä ja sen ulkosuhteissa.
Ihmiskauppa on myös Euroopan ongelma, jonka riskit kasvavat suurten elintasorajojen tuntumassa. Suomi on yksi ihmiskaupan kauttakulku- ja kohdemaista. Noin puolet ihmiskaupan uhreista on lapsia. On välttämätöntä, että EU:ssa kehitetään keinoja tunnistaa ihmiskaupan uhrit ja ohjata heidät turvaan. Myös maahanmuuttajatyttöjen naittaminen lähtömaahan vastoin heidän tahtoaan on ihmiskaupan kaltaista toimintaa, jota unionin tulisi pyrkiä estämään.
