Köyhyys ja syrjäytyminen
Köyhyys ja syrjäytyminen koskevat eri tavalla naisia ja miehiä.
Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja
miehiin tulee arvioida etukäteen.
Useamman vuoden pitkäaikaisköyhyys on kasvanut Suomessa 1990-luvun
lopulta lähtien: Tilastokeskuksen mukaan pitkäaikaisköyhiä oli kymmenen
vuotta sitten 230 000, kun heitä on nyt 477 000. Kehityksen taustalla
vaikuttaa sosiaalietuuksien jääminen jälkeen yleisestä ansiotasosta,
pienempien palkkojen riittämättömyys, asumisen kalleus, työttömyys sekä
muut työelämän ongelmat.
Köyhyysriski koskee erityisesti eläkeläisiä ja yksinhuoltajia, joista
suurin osa on naisia. Toisaalta koulussa heikosti menestyvät,
peruskoulun ja myöhemmät opintonsa keskeyttävät ja koulupudokkaat ovat
useammin poikia kuin tyttöjä. Heikosti koulussa menestyviin ja koulunsa
kesken jättäviin poikiin tulisi kiinnittää huomiota, sillä heikko
koulutus voi johtaa pysyvään syrjäytymiseen ja huono-osaisuuteen.
Köyhyys lapsiperheissä
Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on
lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä
eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000
ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on
kasvanut siis lähes kolminkertaiseksi. Tilastokeskuksen mukaan
pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus kaikista alle
18-vuotiaista oli vuonna 1995 4,7 prosenttia ja vuonna 2009 13,2
prosenttia.
Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa
lapset ovat alle kolmevuotiaita. Myös perheen koko vaikuttaa lapsen
köyhyysriskiin.
Naisten ansiotyö tai kahden elättäjän perhe lisäävät työvoiman
tarjontaa, työmarkkinoiden joustavuutta, kotitalouksien ostovoimaa ja
palvelujen kysyntää. Ne vakauttavat myös perheiden toimeentuloa. Äitien
ansiotyö on myös paras suoja köyhyyttä ja lapsiköyhyyttä vastaan. Äitien
ansiotyön edellyttämä lasten päivähoito on samalla investointi lapsiin
tasaten perheiden välisiä sosiaalisia eroja. Suomessa lapsiperheiden
köyhyyden kasvu juontuu ainakin osin äitien työnteon vähentymisestä.
Yksinhuoltajista enemmistö on naisia. Yksinhuoltajien suhteellinen
taloudellinen asema heikkeni 1990-luvun laman aikana, ja vaikka tilanne
on 2000-luvulla jonkin verran parantunut, on yksinhuoltajien köyhyys
edelleen vakava ongelma. Tilastokeskuksen mukaan yksinhuoltajista alle
köyhyysrajan jäi vuonna 2009 26,9 prosenttia. Kahden elättäjän perheessä
vastaava luku oli 10,2 prosenttia.
Vielä vuonna 1990 Suomi ja Ruotsi olivat eurooppalaisia poikkeuksia
siinä, että yksinhuoltajaäitien työllisyysaste oli korkeampi kuin avio-
tai avoliitossa olevilla puolisoäideillä. Yksinhuoltajaäitien
työllisyysaste oli tuolloin Suomessa 87 prosenttia. Vuoteen 2000
mennessä yksinhuoltajaäitien työllisyysaste väheni 67 prosenttiin.
Entistä useammin pienen lapsen yksinhuoltajaa uhkaa köyhyys Suomessa.
Naisten on yhä vaikeampaa pitää yllä ”itsellistä perhettä” ilman
mieselättäjää.
Vanhempien työssäkäynti ei aina suojaa perhettä köyhyydeltä. Syynä tähän
voi olla esimerkiksi se, ettei työstä saatava palkka riitä perheen
kulujen kattamiseen. Säännöllistä työtä ei aina ole saatavilla pätkä-
ja osa-aikatöiden epävarmassa maailmassa. Korkeakaan koulutus ei aina
suojaa perhettä köyhyydeltä, vaan pienituloisuus voi koetella myös
korkeasti koulutettua.
Toisin kuin muissa lapsiperheissä, lapsilisät eivät lisää kaikkein
pienituloisimpien lapsiperheiden tuloja lainkaan. Lapsilisä huomioidaan
tulona toimeentulotukilaskelmassa ja toimeentulotukea vähennetään
lapsilisän verran. Lapsilisän muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi
suhteessa toimeentulotukeen olisi konkreettinen keino vähentää
lapsiköyhyyttä ja köyhyyden periytyvyyttä.
Yksinelävien köyhyys
Yksinelävät ovat hieman useammin naisia kuin miehiä. Vuonna 2006 naisten
osuus yksineläjistä oli 56,8 prosenttia ja miesten 43,2 prosenttia.
Yksinasuminen on sekä naisilla että miehillä yleisintä juuri
keski-iässä. Miehet elävät nuorena hieman naisia useammin yksin, mutta
vanhimmissa yksineläjissä naisten osuus on puolestaan huomattavasti
miehiä suurempaa.
Yksinelävät miehet ovat yliedustettuina toimeentulotuen saajissa ja
yksinasuvat ovat yleisin toimeentulotuen piirissä oleva ryhmä. Kaikista
toimeentulotuen saajista noin 70 prosenttia on yksinasuvia.
Pitkäaikaista toimeentulotukea saavat ovat yleisimmin yksin asuvia
miehiä. Vuonna 2008 kaikista pitkäaikaista toimeentulotukea saaneista
12,8 prosenttia oli miehiä ja 7 prosenttia naisia.
Yksinasuvat naiset jäävät yleensä yksinasuvia miehiä useammin
köyhyysrajan alapuolelle. Keski-ikäisten yksineläjien keskuudessa
tilanne on kuitenkin toisin: 45 - 64-vuotiaista miehistä 29,1 prosenttia
ja naisista 21,1 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2006.
Kaksi kolmasosaa 75 vuotta täyttäneestä väestöstä on naisia.
Ikääntyneiden naisten pienituloisuus on yleisempää kuin ikääntyneiden
miesten. 2000-luvulla pienituloisten naisten osuus ikäluokkansa naisista
oli noin kaksi kertaa suurempi kuin vastaava miesten
pienituloisuusaste. Vuodesta 2004 alkaen 75 vuotta täyttäneiden, yksin
asuvien naisten pienituloisuusaste on pysynyt 30 prosentin yläpuolella
ja ero saman ikäluokan yksin asuviin miehiin on kasvanut
(Tilastokeskus).
Yksinasuvien köyhyyttä ei ole totuttu lähestymään samalla tavoin kuin
esimerkiksi lapsiperheiden köyhyyttä. Lapsiperheissä lapseen voidaan
kiinnittää erilaisia etuuksia perheiden rakenteesta huolimatta.
Yksinasumiseen ei kiinnity sellaisenaan mitään etuuksia. Kun
yksinasuvien joukko mielletään hyvin moninaiseksi, on tällaiselle
joukolle vaikea löytää yhteistä intressiä tai edunvalvontaa.
Yksinelävät kokevat tutkimusten mukaan, että heidän väestöryhmäänsä
pidetään vähempiarvoisena kuin muita ryhmiä. He myös kokevat jääneensä
unohdetuiksi sosiaalipalveluita suunnattaessa.
Asunnottomuus
Asunnottomista selkeä enemmistö on miehiä, ja asunnottomuuteen liittyy
vakava syrjäytymisriski. Ongelma keskittyy pääkaupunkiseudulle, jossa on
yli puolet Suomen asunnottomista. Asunnottomuuden pitkittymisen riski
kasvaa merkittävästi, jos asunnottomuuteen liittyy yksi tai useampia
seuraavista tekijöistä: hallitsematon päihteiden käyttö, huumeiden
aktiivikäyttö, mielenterveysongelmat, neurologiset vammat, taipumus
väkivaltaisuuteen, rikollisuus, vankilasta vapautuminen, velkaantuminen.
- Köyhyys ja syrjäytyminen koskevat eri tavalla naisia ja miehiä.
Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistoimien vaikutukset naisiin ja
miehiin tulee arvioida etukäteen. -
Yksin- ja lähihuoltajien mahdollisuuksia työntekoon on helpotettava
esimerkiksi päivähoitopalveluita, kotipalveluita sekä koululaisten
iltapäivähoitoa kehittämällä. - Yksilön oikeus työttömyysturvaan on tehtävä puolison tuloista tai yrittäjyydestä riippumattomaksi.
Lue lisää:
Linkit
Johanna Lammi-Taskulan ja Minna Salmen sekä Pasi Moision artikkelit kirjassa Suomalaisten hyvinvointi 2010.
Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilasto 2009
Kirjallisuus
Julkunen, Raija: Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit (Vastapaino 2010).
